Suomalainen johtaminen : Johtamistaidon koulutuksen kehitys toisen maailmansodan jälkeen Helsingin Kauppakorkeakoulussa

Työn taustalla oli ajatus työolojen parantamisesta ymmärtämällä paremmin, minkälaista käsitystä johtamisesta eri aikoina koulutetuille ihmisille on opetettu. Ymmärtämällä eri ihmisten koulutustaustaa paremmin, voi olla mahdollista välttää turhia konflikteja työpaikoilla. Pyrkimyksenä on muodostaa kuvaus eri aikoina opetetuista johtamisen opeista. Johtamisella on laajempi vaikutus yhteiskuntaan ja tarkastelemalle eri aikoina vallinneita johtamisoppeja, on mahdollista tulkita myös yhteiskunnan tilannetta ja kehitystä. Tutkimusaineistona käytetään nykyisen Aalto-yliopiston Kauppakorkeakoulun opinto-oppaita vuosilta 1954–2013 sekä näiden oppaiden kautta valittuja johtamisen oppikirjoja. Nämä oppikirjat ovat valittujen kriteerien perusteella osoittautuneet omana aikanaan merkittäviksi teoksiksi. Nämä teokset analysoidaan ja niitä vertaillaan toisiinsa. Kirjat pyritään myös kategorisoimaan johonkin johtamisparadigmaan kuuluvaksi, jotta niiden vertailu on helpompaa. Oppikirjojen lisäksi opinto-oppaista voidaan tehdä vertailua opetusresurssien allokoimisesta eri oppiaineiden ja laitosten kesken ja tätä kautta tehdä päätelmiä, minkälaista koulutusta oppilaitoksessa on milloinkin koettu tärkeäksi kouluttaa. Tutkimusmetodina on käytetty myös haastattelua. Eri johtamisopit ovat saapuneet Suomeen hyvinkin pian niiden synnyttyä maailmalla. Niiden soveltaminen ja käyttöönotto käytännön johtamiseen sekä johtamiskoulutukseen on kuitenkin ollut hitaampaa. Syynä tähän on ollut maan teollisuus- ja yritysrakenteen erilainen kehitysaste verrattuna suureen osaan läntistä maailmaa. Nykyisessä Aalto-yliopiston Kauppakorkeakoulussa on läpi tutkitun ajanjakson ollut käytössä useampia johtamisparadigmojen edustajia, joista kuitenkin rakenneteoreettinen koulukunta erottautui jo hyvin varhaisessa vaiheessa selvästi muita hallitsevammaksi. Yhdessä strategisen johtamisen kanssa se on tutkimusajankohdan lopussakin yhä edelleen vallitseva johtamisparadigma. Ihmissuhdekoulukunta on jättänyt merkittävän jälkensä johtamisen kentälle henkilöstöjohtamisen muodossa. Henkilöstöjohtaminen on kasvattanut merkitystään läpi tutkimukseni aikajanan ja on tänä päivänä hyvinkin merkittävässä roolissa Kauppakorkeakoulun opetuksessa. Organisaatiokulttuurikoulukunnalla on myös ollut oma roolinsa oppikirjallisuudessa. Varsinaisen johtamistaidon koulutukseen on panostettu resurssien allokoinnin muodossa vähemmän resursseja kuin kvantitatiivisten aineiden opetukseen läpi koko tutkitun ajanjakson aivan viimeisiä lukuvuosia lukuun ottamatta. Voidaan todeta, että mitä lähemmäksi tutkimusalueen loppua tullaan, sitä enemmän opetuksessa käytettävissä teoksissa otetaan huomioon organisaatioiden ulkopuolinen maailma. Kaupallinen koulutus on lisännyt merkitystään suomalaisessa ylimmässä yritysjohdossa läpi tutkitun ajankohdan ajan ohittaen lopulta teknillisen koulutuksen ylimmän johdon koulutustaustana. Johtamiskoulutus on Kauppakorkeakoulussa seurannut suomalaisen yritysmaailman ja yhteiskunnan kehitystä ja tarpeita sekä myös ennakoinut näitä