Jumalan lapset Isän sylissä : Narratiivinen tutkimus jumalanpalveluksen merkityksellisyyden rakentumisesta kirkossakävijöille Tuusulan seurakunnassa

GOD´S CHILDREN CLASPED IN FATHER´S ARMS Worship as Meaning for Churchgoers on Tuusula Parish In preindustrial circumstances and in times when the culture was more coherent, people regularly attended worship services of the Evangelical Lutheran Church of Finland. In those days, it was a strong norm of community life. After the Second World War, however, the social order changed. Social order changed rapidly, and with it, so too did the norms of the former way of life. Industrialization displaced the traditional agriculture. Secularization and social complexity started to grow while, simultaneously, participation in worship services began to decrease. At the same time started participation to worships decrease. The statistics of the Evangelical Lutheran Church of Fin-land show that the number of those who attend services on Sundays has continued to decrease. These decreasing numbers were one of the reasons why the Church carried out a renewal of its´ wor-ship. This renewal was also carried out in Tuusula parish, on which this study focuses. Although the statistics show that the numbers of those attending services is decreasing, there are still people who attend services on ordinary Sundays. The worship must somehow be meaningful to them, because they go to church on Sunday mornings. The aim of this study was to find out which things build up the experience of meaningful wor-ship in Tuusula parish. The study was made in two different churches: Tuusula church, which is an old, traditional and wooden building near a lake and Jokela church, which is a modern red brick building. Examining two different buildings made it possible to examine how the visual appearance affects the worship experience. The research material consisted of open theme interviews of 24 people in Tuusula parish. The theoretical background of this study was social construction while the approach was a narrative one. The data was analysed by qualitative content analysis and narrative analysis. The themes that ex-pressed meaningful worship in the material were worked up into micro-stories. The subject of these stories is someone I call Kaino. In the end, the micro-stories were collected in one macro-story: Kaino`s meaningful worship . In this one macro-story are all the things that build meaningful wor-ship in this research. In the material of this research, there were four things, which build meaningful worship. First (1) the worship must become a holy drama in a holy place and in holy time. Worship can then bring to present time its` own tradition. Worship can become transitive space in which it is possible to delib-erate upon one`s own deep questions of life on a conscious or semi-conscious level. In order for this to come about, people must be able to read the manuscript of the holy drama. To go into this transi-tive space of worship means that one has to know the language and the habits of worship. The second (2) thing, which builds up meaningful worship, is that people can deliberate upon existential questions. Worship can become a tool used against the forces, which destroy life. Thirdly (3) worship can strengthen the religious identity, which exists in worship, which is called to be God´s child . Fourthly (4) becomes the church in which the worship happens; in Jokela church stresses nearness, warmth and cosines, whereas the traditional, wooden Tuusula church stresses solemnity, holi-ness and being separate from other people. The results of this study challenge us to discuss how and by what means worship might maintain its` significance in the future. Although religious behaviour is nowadays is mostly individual and private matter, this study shows that there is still the need for a public and common religious activity.Esiteollisen ja yhtenäiskulttuurin aikana ihmiset osallistuivat säännöllisesti Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pääjumalanpalveluksiin. Se oli vahva yhteiskunnallinen normi. Toisen maailmansodan jälkeen yhteiskunnalliset ja sosiaaliset olot alkoivat muuttua nopeasti. Teollistuminen nopeutui, vanhat elämisen normit alkoivat murtua, siirtolaisuus, maaltamuutto, maallistuminen ja yhteiskunnallinen eriytyminen alkoivat. Samoihin aikoihin alkoi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jumalanpalveluksiin osallistuminen vähentyä. Kirkon vuosittaiset tilastot kertovat, että sunnuntaipäivien pääjumalanpalveluksiin osallistuneiden määrän pieneneminen on jatkunut nykypäivään asti. Tämä oli yksi syys siihen, että Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa toteutettiin 1990-luvulla jumalanpalvelusuudistus. Myös Tuusulan seurakunnassa jota tämä tutkimus koskee toteutettiin jumalanpalvelusuudistus. Vaikka kirkon tilastot kertovat, että pääjumalanpalveluksiin osallistuminen on vähenemässä, jotkut ihmiset menevät edelleen tavallisena sunnuntaipäivänä kirkkoon. Jumalanpalvelusten täytyy olla heille jollain tapaa merkityksellinen, koska he osallistuvat niihin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mistä eri asioista merkityksellinen jumalanpalvelus rakentuu Tuusulan seurakunnassa. Mukana on kaksi toisistaan eroavaa kirkkorakennusta; vanha, puinen ja traditionaalinen Tuusulan kirkko sekä moderni, punatiilinen 1970-luvulla rakennettu Jokelan kirkko. Kahden toisistaan arkkitehtonisesti poikkeavan kirkkorakennuksen ottaminen mukaan tutkimukseen mahdollisti sen tarkastelun, vaikuttaako kirkon visuaalinen ilme siellä jumalanpalvelusta viettävien kokemusmaailmaan. Aineisto tähän tutkimukseen saatiin avoimella teemahaastattelulla. Haastatteluja oli 24 kappaletta. Tämän narratiivisen tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi. Analyysimenetelminä olivat laadullinen sisällönanalyysi ja narratiivinen analyysi. Aineistossa oli neljä asiaa, jotka tässä tutkimuksessa rakentavat jumalanpalveluksen merkityksellisyyttä yksilön kokemusmaailmassa. Ensinnäkin (1) jumalanpalveluksen täytyy olla ihmiselle kuin pyhä näytelmä pyhässä ajassa ja paikassa. Silloin jumalanpalvelus pystyy nykyistämään oman traditionsa. Jumalanpalveluksesta voi tulla transitionaalitila, joka mahdollistaa ihmiselämän syvien kysymysten käsittelyä puolitietoisella tai tietoisella tasolla. Tämä edellyttää ainakin jossain määrin sitä, että jumalanpalvelukseen osallistuvalla ihmisellä on pyhän näytelmän käsikirjoituksen lukutaitoa. Eli jumalanpalveluksessa käytettävän kielen ja siellä vallitsevien tapojen tunteminen on tärkeää. Toiseksi (2) jumalanpalveluksen merkityksellisyyttä rakentaa se, että sen kuluessa yksilö voi käsitellä oman elämänsä syviä kysymyksiä. Jumalanpalvelus voi toimia psyykkisenä työkaluna elämää uhkaavia voimia vastaan. Tuusulan kirkossa korostuivat juhlallisuus, pyhyys ja erillisyys tilassa. Kolmanneksi (3) jumalanpalvelus voi vahvistaa sen aikana esiintyvää uskonnollista identiteettiä eli Jumalan lapseutta. Neljänneksi (4) jumalanpalveluksen merkityksellisyyden rakentumiseen vaikuttaa se visuaalinen ympäristö, jossa jumalanpalvelusta vietetään. Jokelan kirkossa korostuivat läheisyys, kotoisuus ja lämpö. Tämän tutkimuksen tulokset johtavat pohtimaan sitä, kuinka ja millä keinoin jumalanpalvelus voisi säilyttää merkityksensä tulevaisuudessa. Vaikka 2000-luvun uskonnollinen toiminta näyttäytyy ainakin Suomessa pääosin yksityisenä ja yksilöllisenä, on julkiselle ja yhteisölliselle uskonnolliselle toiminnalle jumalanpalvelukselle tämän tutkimuksen tulostan valossa edelleen tarvetta. Avainsanat Nyckelord narratiivinen tutkimus, jumalanpalvelus, uskonnollinen kokemus, merkityksellisyys, kirkk