Rajat ylittävä kuluttajakauppa ja eurooppalainen kauppalaki suomalaisen pienyrityksen näkökulmasta : kansainvälisyksityisoikeudellinen arvio

Euroopan komissio on 11.10.2011 antanut ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisestä eurooppalaisesta kauppalaista (CESL). Lakia sovellettaisiin yritysten välisessä kaupassa ja kuluttajakaupassa. Lakialoitteen tarkoituksena on helpottaa rajat ylittävää kaupankäyntiä tukemalla erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset) pääsyä sisämarkkinoille. Komission mukaan EU:n 27 jäsenvaltion sopimusoikeuslainsäädännön väliset erot aiheuttavat pk-yrityksille kohtuuttomia liiketoimintakustannuksia rajat ylittävässä kaupankäynnissä ja siksi se pyrkii yhtenäistämään sääntelyä yksityisoikeuden alalla. CESL olisi valinnainen oikeusinstrumentti, jonka soveltamisesta osapuolet päättäisivät vapaaehtoisesti. CESL ei näin ollen korvaisi kansallista sopimusoikeudellista lainsäädäntöä vaan toisi sen rinnalle toisen sopimuksia koskevan sääntelykokonaisuuden, jonka sopimusosapuolet voisivat valita. Tutkielmassa tarkastelen komission aloitteen soveltamista kuluttajakauppaan suomalaisen pienyrityk-sen näkökulmasta. Käytännössä rajat ylittävä kuluttajakauppa on aina etäkauppaa, joka on toteutettu sähköisen kaupankäynnin keinoin (esim. verkkokaupat). Tutkimuksessa selvitän, minkälaisia ongelmia pienyritykset kohtaavat rajat ylittävässä kuluttajakaupassa ja kuinka CESL:n kaltainen valinnainen oikeusinstrumentti auttaisi ratkaisemaan näitä ongelmia. Komission linjaamien sopimuslainsäädännön välisten erojen lisäksi muita ongelmia ovat esimerkiksi kulttuuriset, kielelliset ja hallinnolliset ongelmat. Lisäksi selvitän, kuinka voimassa olevat kansainvälisen yksityisoikeuden lainvalintasäännöt suhtautuvat lakiviittauksiin rajat ylittävissä kuluttajasopimuksissa, jos osapuolet ovat sopineet CESL:n soveltamisesta, sekä mitä ongelmia tähän mahdollisesti liittyy. Keskeisenä tarkastelun kohteena on Rooma I -asetuksen 6 artiklan 2 kohdan säännös, jonka mukaan kuluttajasopimuksissa tehty lakiviittaus ei saa johtaa siihen, että kuluttaja menettäisi sen valtion lain pakottavin säännöksin hänelle annetun suojan, jossa hänen asuinpaikkansa on. Tämän säännöksen soveltaminen voi johtaa hyvinkin ennalta-arvaamattomiin ja hankaliin tulkintatilanteisiin sekä eri säädösten samanaikaiseen soveltamiseen. Lopuksi esitän arvioni CESL:n käyttöarvosta pienyritysten ja kuluttajien välisessä rajat ylittävässä kaupankäynnissä sekä siitä, kuinka pienyritysten edellytyksiä harjoittaa rajat ylittävää kuluttajakauppaa EU:n sisämarkkinoilla voitaisiin parantaa. Tällöin tarkastelen muun muassa vaihtoehtoisien riidanrat-kaisumenetelmien ja komission 25.10.2011 antaman direktiivin 2011/83/EU kuluttajan oikeuksista (kuluttajadirektiivi) merkitystä kuluttajasopimuksissa