Niittymäisten johtoaukeiden tunnistaminen kaukokartoitusmenetelmillä

Maatalouden tehostumisen vuoksi runsaslajisia niittyjä ja luonnonlaitumia on jäljellä enää hyvin vähän, mikä on johtanut lukuisten kasvi- ja hyönteislajien jyrkkään taantumiseen. Voimayhtiöiden säännöllisesti raivaamat johtoaukeat voivat edustavimmilta osiltaan toimia korvaavana elinympäristönä monille niittylajeille. Arvokkaat linjaosuudet on kuitenkin saatava paikallistettua, jotta niiden hoitoon voidaan kiinnittää erityishuomiota. Tässä työssä pyrittiin kehittämään kaukokartoitusmenetelmiin perustuvaa menetelmää, jonka avulla lajistoltaan arvokkaat johtoaukeat voitaisiin selvittää kustannustehokkaasti laajoilta alueilta. Lisäksi laajennettiin tietämystä ympäristömuuttujista, jotka kuvastavat johtoaukean laatua niittylajistolle. Tutkimuksessa havaittiin, että käytettävissä olevien kaukokartoitusaineistojen erotustarkkuus ei riitä niittylajistoltaan merkittävien osuuksien tunnistamiseen johtoaukeilta. Tämä selittynee ennen kaikkea arvokkaiden elinympäristölaikkujen pääsääntöisesti pienellä koolla. Maastoselvitys osoitti, että moni visuaalisesti lupaavakin kohde oli niittykasvillisuudeltaan köyhä, ja runsaslajisten alueiden rajaaminen oli vaikeaa. Aineistot tuottivat silti lisätietoa niittykasvillisuuden lajirunsautta selittävistä johtoaukean ominaisuuksista. Niittykasvillisuus oli rikkaampaa maatalousmaan tai asutuksen läheisyydessä sekä etelän ja lännen välille avautuvilla rinteillä. Uudenmaan ja Pirkanmaan johtoaukeille osui kaikkiaan 15 inventoitua perinnebiotooppia, sekä Hertta-uhanalaisrekisterin perusteella ainakin 13 uhanalaisen niittylajin esiintymää. Näiden kohteiden luonnonhoitotoimia olisi mahdollista rahoittaa myös maatalouden ympäristötuen erityistukien avulla. Suurin ongelma on löytää lähialueelta hoidosta kiinnostunut viljelijä tai yhdistys. Tietämystä niittylajistolle merkittävistä johtoaukeista olisi syytä tarkentaa esimerkiksi tekemällä tarkempia maastoinventointeja tutkimuksessa rajatuilla lupaavimmilla voimalinjaosuuksilla