Selkokieltä esitteillä : Kelan selko- ja yleiskielisten esitteiden tekstuaalinen analyysi

Tutkielmassa analysoidaan, millaista on selkokielisen tekstin tematiikka ja teemankulku. Tutkimus on vertaileva, sillä selkokielisen aineiston rinnalla analysoidaan tekstiä, josta selkoteksti on mukautettu. Tutkimuskysymys liittyy siis myös selkokielen mukautusprosessiin, sillä tutkimustuloksista nähdään, miten tekstin tematiikka on muuttunut mukautusprosessissa. Tutkielmassa analysoidaan tekstissä teemaksi tarjoutuvia konstituentteja sekä teemankuljetusta tekstissä. Työssä käsitellään lyhyesti myös direktiivisten ainesten vaikutusta tekstin tematiikkaan sekä teemattomuutta ja sivuteemoja aineistossa. Lisäksi tutkielmassa verrataan tämän tutkimuksen tuloksia aikaisempiin tutkimuksiin teemankulkutyyppien yleisyydestä. Aineistona tutkielmassa on Kelan selkokieliset etuusesitteet (vuodelta 2010) ja niiden yleiskieliset vastineet. Selkokieli on helpotettu kielimuoto, joka on kehitetty niiden ihmisten avuksi, joilla on ongelmia esimerkiksi lukea yleiskielistä tekstiä. Selkokielen suurimmat käyttäjäryhmät ovat kehitysvammaiset ja muistihäiriöistä kärsivät ihmiset sekä kielenoppijat. Työn teoreettinen viitekehys on systeemisfunktionaalinen, ja tematiikan termistöä käytetään tämän viitekehyksen mukaisesti ja kuten ns. prahalainen koulukunta on termejä soveltanut. Työssä osoitetaan, että tematiikka on yksi selkokieltä ja yleiskieltä erottava tekijä. Teemakonstituentin valinnassa selkoesitteet eroavat yleiskielisistä vastineistaan, sillä selkokieli suosii subjekteja teemoina ja teemalausekkeet ovat yksinkertaisempia. Yleiskielisissä esitteissä ero subjekti-, objekti- ja predikatiivisekä adverbiaaliteemojen välillä on selvästi pienempi. Sekä selko- että yleiskielisissä esitteissä pysyvä teemaprogressio on yleisin teemankulkutyyppi. Etenevää teemaa on sen sijaan selkeästi enemmän selkokielisissä esitteissä. Pääteltävät teemat puuttuvat selkoesitteistä kokonaan, mutta yleiskielisissäkin esitteissä niitä on vähän. Tulokset teemankulkutyyppien yleisyydestä poikkeavat jonkin verran yleiskielestä aikaisemmin saaduista tuloksista. Tähän voi vaikuttaa esimerkiksi esitteiden viestinnällinen funktio, joka on informatiivinen ja sisältää myös tekstiin sisäänkirjoitetun lukijan ohjailua erilaisin direktiivein. Tärkeimmät analyysin tulokset ovat laadullisia. Tulosten perusteella selkoesitteissä teemat viittaavat suoremmin edeltäneeseen tekstiin eikä vaihtelua haeta esimeriksi eri hierarkiatason sanoja käyttämällä. Teemakonstituentit toistuvat useammin jopa täsmälleen samoina kuin aikaisemmin teemoina tai edellisten lauseyhdistelmien reemoissa. Tämän takia myös teemankulku on eksplisiittisempää, ja sitä on erittäin helppo seurata. Selkoesitteissä on enemmän myös sellaisia sivuteemoja, jotka tiivistävät edeltävää ja kertovat näin eksplisiittisemmin esimerkiksi tekstin osien välisistä syy-seuraussuhteista. Vaikka tekstuaalinen analyysi paljastaa selviä eroja aineiston selko- ja yleiskielisten tekstien välille, jatkotutkimukselle on vielä paljon tarvetta ja myös yhteiskunnallista tilausta. Tämän tutkielman puitteissa jää esimerkiksi selvittämättä, miten erilaiset selkokielen käyttäjäryhmät kokevat tematiikan ja sen yksinkertaistamisen vaikutukset teksteissä. Lisäksi jatkotutkimusta tarvitaan siitä, miten tematiikantutkimusta voidaan soveltaa selkokielen mukautus- ja kehitystyössä