Korvaushoidossa olevat kuntoutujat Tervalammen kartano kuntoutuskeskuksessa

Huumeiden ongelmakäyttö on lisääntynyt 1990-luvulta lähtien ja erityisesti huumeriippuvuuteen kohdistettuja hoitoja on alettu kehittää. Yksi tällainen hoitomuoto on korvaushoito, joka on viime vuosina vakiinnuttanut paikkansa osana suomalaista päihdehoitojärjestelmää. Korvaushoidon lisäksi huumeriippuvaisia voidaan auttaa erilaisin lääkkeettömin hoidoin kuten laitoskuntoutuksen avulla. Viime vuosien trendi on kuitenkin ollut, että lääkkeellisiä hoitoja suositaan ja laitoshoitoa pidetään viimesijaisena vaihtoehtona. Tutkimukseni tarkoituksena on kuvata haastateltavien kokemuksia sekä korvaushoidosta että laitoskuntoutuksesta. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, miksi korvaushoito ei hoitomuotona ole ollut riittävä hoitomuoto vaan kuntoutujat ovat tarvinneet laitoshoitoa korvaushoitonsa rinnalle. Tutkimukseni tarkoituksena on saada tietoa siitä, millaisia kokemuksia korvaushoidossa olevalla kuntoutujalla on laitoskuntoutuksesta. Tutkimukseni on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Tutkimuksessa olen hyödyntänyt fenomenologista näkökulmaa, koska fenomenologisessa tutkimuksessa tutkitaan ihmisten kokemuksia ja sen tarkoitus on lisätä ymmärrystämme jostain inhimillisen elämän ilmiöstä. Tutkimustani varten olen haastatellut kahdeksaa korvaushoidossa olevaa kuntoutujaa Tervalammen kartanon kuntoutuskeskuksessa. Korvaushoitoon on päädytty, koska entinen elämäntapa on alkanut kyllästyttää ja huumeriippuvuudesta on haluttu päästä irti. Korvaushoito ei ole kuitenkaan onnistunut tavoitteiden saavuttamisessa ja pysyvämpää elämänmuutosta on lähdetty hakemaan laitoskuntoutuksen kautta. Haastateltavilla oli korvaushoitolääkkeen ohella muiden päihteiden oheiskäyttöä, jonka vuoksi he olivat tulleet laitoskuntoutukseen Tervalammen kartanolle. Oheiskäyttöä oli lisännyt erityisesti haastateltavien asunnottomuus. Myös vahva sidos huumemaailmaan lisäsi huumeiden käyttöä. Korvaushoitoa ei koettu riittäväksi tueksi, koska haastateltavien kohdalla se sisälsi pelkästään lääkkeen haun eikä psykososiaalista tukea ollut tarjolla. Päihteettä koettiin pystyä olemaan jos elämän muut rakenteet ovat kunnossa ja hoidossa tarjotaan monipuolista tukea. Tervalammen kartanolle on tultu omasta halusta ja motivaatio päihteettömyyteen koettiin vahvaksi. Itselle asetetut tulevaisuuden tavoitteet ja oma lapsi olivat keskeisiä motivaation lähteitä. Tulevaisuudessa toivottiin voivan elää täysin tavallista elämää, johon kuuluisi perhe, koti ja mielekäs vapaa-ajan tekeminen. Tervalammen kartanon kuntoutuksen koettiin olevan väylä tavoitteisiin pääsemiselle ja varsinaisesti kritiikkiä ei kuntoutuksesta annettu