Jäljet se jätti : Aikuisten kohtaama väkivalta lapsuuden perheessä

Tutkimuksessa tarkastellaan aikuisten kokemuksia lapsuudessa koetusta perheväkivallasta ja sen seurauksista. Tavoitteena on tuoda esille, minkälaista perheväkivaltaa aikuiset ovat kokeneet lapsuudessaan ja minkälaisia vaikutuksia väkivallalla on ollut lapsuudessa ja myöhemmin aikuisuudessa. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen ja lähestymistapana on fenomenologia. Tutkimusaineisto koostui yhdeksästä kirjoitelmasta, joiden kirjoittajat olivat kohdanneet perheväkivaltaa omassa lapsuudessaan. Tutkimusaineisto analysoitiin soveltaen Juha Perttulan fenomenologista analyysimenetelmää, joka pohjautuu Amendo Giorgin fenomenologisen psykologian perustulkintamenetelmään. Tutkimustuloksissa tuli esille, että lapsuudessa koettu perheväkivalta oli hyvin monimuotoista. Se jakautui fyysiseen ja henkiseen väkivaltaan ja kodin ja perheen ilmapiiriin ja tunneilmastoon vaikuttavaan väkivaltaan. Fyysisessä väkivallassa korostui vanhemman uhkaava käytös, suora fyysinen väkivalta ja vanhempien välinen väkivalta. Henkisessä väkivallassa esille nousi lapsen asema perheessä ja vanhemman tuen puute, varuillaan olo sekä vanhemman etäisyys, tunteettomuus ja pettymys lapseen. Perheen ja kodin ilmapiiriä ilmensi alkoholin kuuluminen lapsuuteen, ydinperheen hajoaminen ja riitely perheessä sekä kodin turvattomuus. Pelko kietoutui kaikkiin näihin väkivallan muotoihin ja jatkui tunnekokemuksena aina aikuisiälle saakka. Perheväkivallan seurauksina lapsuudessa ilmeni suoria väkivallan seurauksia kuten fyysisiä vammoja, henkisiä vaurioita ja haasteita sosiaalisissa suhteissa ja vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Aikuisuudessa seuraukset painottuivat omiin henkilökohtaisiin omaan itseen liittyviin haasteisiin ja ongelmiin sosiaalisissa ja vuorovaikutuksellisissa suhteissa. Seuraukset ilmenivät myös fyysisinä oikeina kuten masennuksena ja pelkotiloina. Lapsuuden perheväkivaltakokemuksilla on merkittävät seuraukset lapsuudessa ja myös nykyhetkessä aikuisuudessa. Ne ovat jättäneet pysyvät jäljet ihmiseen. Perheväkivaltakokemusten vaikutukset ja selviytyminen niistä ovat hyvin yksilöllisiä. Osalla kokemukset voivat jopa tarjota myöhemmin aikuisuudessa kokonaisvaltaisemman tavan tulkita ja auttaa muita ihmisiä ja osalle taas kokemuksista muodostuu loppuelämän taakka, jolla voi olla vaikutusta nykyhetkeen ja tulevaisuuden suunnitteluun. Pelko nousi merkittävästi esille kokemuksissa. Pelko syntyi lapsuuden perheväkivaltakokemuksien yhteydessä ja siirtyi usein henkilön mukana aikuisuuteen saakka. Pelko liittyi nykyhetkessä lapsuuden kokemusten kohtaamiseen, epämääräisenä pelon tunteena nykyhetkeen ja pelkona tulevaisuutta kohtaan. Keskeisempiä lähteitä lapsuuden ja nuoruuden perheväkivaltaan liittyen olivat Eskonen Inkeri (2005), Perheväkivalta lasten kertomana; Lepistö Sari (2010) Nuorten kokema perheväkivalta ja Laitinen Merja (2004), Häväistyt ruumiit, rikotut mielet sekä muutamat suomenkieliset ja kansainväliset artikkelit. Fenomenologisen lähestymistavan osalta keskeisinä lähteinä olivat Perttula Juha (1996) Kokemus psykologisena tutkimuskohteena ja Perttula Juha & Latomaa Timo (toim.) (2009) Kokemuksen tutkimus, Merkitys – tulkinta – ymmärtäminen