Kiinalaisia runoja, Arabian lumoa ja Tahitin unelmia : Sulho Rannan 1920-luvun itämais-eksoottiset laulusävellykset ja suomalaisen taidemusiikin orientalismi

Orientti eli Itä ja itämaisuus ovat jo kauan kiehtoneet eksoottisuudellaan länsimaalaisia eri alojen taiteilijoita. Tätä useimmiten mielikuviin perustunutta viehätystä itämaisuuteen kutsutaan myös orientalismiksi. Tässä pro gradussa tutkitaan orientalismia eli itämaista eksotiikkaa suomalaisen säveltäjän Sulho Rannan (1901 1960) 1920-luvun yksinlaulutuotannossa. Tutkielmassa tarkastellaan myös yleisemmin orientalismia suomalaisissa taiteissa 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta 1900-luvun alkuvuosikymmenille painottuen erityisesti taidemusiikkiin. Tutkimuksessa halutaan selvittää, mitä kautta itämaiset piirteet tulivat suomalaiseen taidemusiikkiin ja mitä orientalismi suomalaisen taidemusiikin yhteydessä tarkoittaa. Rannan teosten analysoinnin myötä esitellään tarkemmin itämaisen eksotiikan ilmenemistä sävellyksissä, muotoillaan Rannan säveltäjäkuvaa ja pohditaan itämaisen eksotiikan vaikutusta Rannan sävellysuraan. Orientalismin käsite on vanha, mutta sitä määrittelee kattavasti vasta Edward Said pioneeriteoksessaan Orientalism. Western Conceptions of the Orient (1978), jonka imperialismiin ja kolonialismiin nojaavaa teoriaa on myös kritisoitu. Orientalismin kulta-ajaksi mielletään länsimaisessa taidemusiikissa 1800-luvun loppu ja 1900-luvun alku. 1900-luvun alussa itämaiset vaikutteet alkoivat kulkeutua myös Suomeen. Keskeinen suomalaisille taiteilijoille itämaisia vaikutteita tarjonnut paikka on mitä luultavimmin ollut Ranska ja erityisesti Pariisi. Moni länsimaisen taidemusiikin säveltäjä on tehnyt kokeiluja itämaisilla vaikutteilla. Useiden säveltäjien kokeilut ulottuvat kuitenkin vain muutamiin teoksiin; näin on myös useilla suomalaisilla säveltäjillä. 1900-luvun alun suomalaisesta säveltäjäsukupolvesta tekee poikkeuksen Sulho Ranta, jonka tuotanto sisältää aikalaisiin verrattuna useita itämaiseen eksotiikkaan viittaavia teoksia. Paitsi teosten poikkeuksellisen runsas määrä myös niiden monipuolinen itämainen aiheisto tekee Rannan tuotannon tutkimisesta hyvin mielenkiintoista. Rannan kimmokkeet itämaiseen eksotiikkaan ovat mitä luultavimmin tulleet kirjallisen perinteen kautta, sillä Rannan yhteydet muun muassa nykyaikaa ja romanttista eksotiikkaa ihannoineeseen nuorten kirjailijoiden Tulenkantajat-ryhmään olivat tiiviit. Jotta suomalaisen taidemusiikin orientalismista voitaisiin muodostaa mahdollisimman laaja kuva, esitellään tutkielmassa Rannan teosten ohella esimerkkejä myös aikalaissäveltäjien itämaista eksotiikkaa sisältävistä teoksista. Tutkielmassa osoitetaan, että suomalaisen taidemusiikin orientalismi liittyy kiinteästi länsimaisen taidemusiikin orientalismin perinteeseen. Suomalaisen orientalismin luomiseen osallistuivat kaikki taiteen alat, ja erityisesti musiikin ja kirjallisuuden välillä on havaittavissa vuorovaikutusta muun muassa Sulho Rannan ja Tulenkantajat-kirjailijaryhmän kesken. Suomalaisen orientalismin tutkimuksella saadaan lisää tietoa Suomen musiikin historiasta, ja sillä voidaan myös selvittää edelleen suomalaisen identiteetin muodostumista sekä Suomen asemaa vuosisadan vaihteen Euroopassa. Tutkituista Rannan 1920-luvun yksilauluteoksista on kaikista löydettävissä itämaisen eksotiikan piirteitä, jotka tukevat teosten liittämistä länsimaisen orientalismin perinteeseen. Yksinlauluteosten monipuolinen tyyli ja aiheisto osoittavat Rannan perehtyneen itämaisuuteen laajalti; samaa osoittavat myös Rannan kirjoitukset. Rannan kiinnostus itämaiseen eksotiikkaan jatkui myös 1920-luvun jälkeen useamman vuosikymmenen ajan mikä osoittaa, ettei orientalismi ollut Rannalle vain ohimenevä nuoruuden hairahdus, vaan pysyvämpi kiinnostuksen kohde