Kohdeyhtiön hallituksen toiminta julkisissa ostotarjouksissa

Julkinen ostotarjous voidaan määritellä tarjoukseksi, jossa sen tekijä tarjoutuu julkisesti ostamaan tarjouksen kohteena olevan osakeyhtiön osakkeita tai niihin oikeuttavia arvopapereita, jotka ovat kaupankäynnin kohteena säännellyllä markkinapaikalla eli pääsääntöisesti arvopaperipörssin ylläpitämällä pörssilistalla. Se on nopea ja kustannustehokas tapa hankkia määräysvalta pörssiyhtiössä, jonka omistus on usein laajalti hajautunut. Suomessa ostotarjoussääntely on monitahoinen. AML, johon on implementoitu Euroopan parlamentin ja neuvoston vuonna 2004 antama ostotarjousdirektiivi, pyrkii luomaan järjestelmälliset menettelytavat ostotarjouksen toteuttamiselle. AML:n ohella ostotarjouksia säännellään lakia alemmanasteisin viranomaisnormein sekä elinkeinoelämän itsesääntelyn keinoin. Lisäksi OYL sääntelee yleislakina julkisen ostotarjouksen osapuolina olevien yhtiöiden hallitusten toimintaa ostotarjousprosessin eri vaiheissa. Tutkielma aloitetaan tarkastelemalla ostotarjoussääntelyä yleisesti. Tutkimuksessa on otettu huomioon hallituksen 19.4.2012 eduskunnalle antama esitys arvopaperimarkkinalainsäädännön kokonaisuudistukseksi. Tarkastelu kattaa myös Yhdysvallat ja EU:n, joiden lähestymistavat yritysvaltaus- ja ostotarjoussääntelyä kohtaan eroavat perustavanlaatuisesti toisistaan. Ostotarjoussääntelyä koskevan yleiskatsauksen jälkeen tutkielmassa keskitytään kohdeyhtiön hallituksen toimintaan julkisissa ostotarjouksissa. Ostotarjoustilanteessa kohdeyhtiön hallituksen ja osakkeenomistajien intressien välillä katsotaan vallitsevan luonnostaan tietynlainen ristiriita. Hallitus saatetaan vaihtaa menestyksekkään ostotarjouksen seurauksena, minkä vuoksi hallituksella voidaan olettaa olevan henkilökohtainen intressi vastustaa ostotarjousta. Sen sijaan kohdeyhtiön osakkeenomistajille julkinen ostotarjous on lähtökohtaisesti positiivinen asia, sillä osakkeenomistajille avautuu yleensä mahdollisuus myydä omistamansa osakkeet vastikkeesta, joka pääsääntöisesti ylittää osakkeiden senhetkisen markkina-arvon. OYL 1:8:n mukaan ”yhtiön johdon on huolellisesti toimien edistettävä yhtiön etua”. Kotimaisessa oikeuskirjallisuudessa ei olla oltu yksimielisiä siitä, mikä on ”yhtiön etu” eikä siitä, mitä yhtiön edun mukaan toimiminen yhtiön hallitukselta edellyttää. Ostotarjoustilanteessa kohdeyhtiön hallituksen velvollisuuksia arvioidaan kuitenkin tavanomaisesta poikkeavasti, koska julkinen ostotarjous kohdistetaan osakkeenomistajille, ei itse kohdeyhtiölle. Hallituksen rooli näyttäytyy selkeämmin osakkeenomistajan edustajana tällaisessa tilanteessa, jolloin sen on pyrittävä osakkeenomistajien kannalta parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Tämä tutkielma keskittyy tarkastelemaan kohdeyhtiön hallituksen toimintaa ostotarjoustilanteessa. Keskeisenä tavoitteena on selvittää, mitä konkreettisia velvollisuuksia kohdeyhtiön hallituksella on ja millaisiin toimenpiteisiin sen on ostotarjouksen johdosta ryhdyttävä. Tutkielman erityinen mielenkiinto kohdistuu kysymykseen, voiko kohdeyhtiön hallitus ryhtyä ostotarjouksen torjumiseen tähtääviin toimenpiteisiin ja edellyttävätkö tällaiset toimenpiteet kohdeyhtiön osakkeenomistajien suostumusta. Tutkielman vertaileva näkökulma osoittaa, miten eri tavalla asiaan suhtaudutaan toisaalta EU:ssa ja Suomessa sekä toisaalta Yhdysvalloissa, erityisesti Delawaren osavaltiossa