Yhdessä sittenkin : Kokemukset erokriisistä, vertaistuesta ja muutoksesta parisuhteessa

The research focused on relationship crisis in couples who reported receiving help from peer support group activity to maintain their relationship. The research has drawn upon Erik H. Erikson s life course theory and Talcott Parsons theorising on the family. The research project highlighted how the interplay between history, theories and the present created its own tensions. An important interpretative tool in the research was the transformation wrought by a woman participating in working life. My prior assumptions of how friction arises in intimate relationships were based on how in private life, unfinished self-development and the work-life balance relates to psychological homeostasis. This is illustrated through a pendulum model which I devised as an analytical tool, by which the analysis of conflicting societal and individual interests from the mid 1800s to the present day is mediated. The objective of the research was to ascertain how the themes featured in the pendulum model were manifest in couples who remained together through a relationship crisis. The research material comprised of eleven interviews from couples who participated in family counselling peer support groups, organised by the Helsinki branch of YMCA, in the late 1990s and the ensuing decade. Throughout the research, the most common reason for a relationship crisis proved to be the all encompassing strains of everyday life. This was chiefly expressed as difficulties in maintaining a healthy work-life balance. Problems arose from the frustrations of incompleted projects and the phenomena of parallel life crisis compounding and exasperating the relationship crisis. Other reasons identified were communication issues, differing expectations or basic assumptions concerning the relationship, gender-role related pressures and affairs. Both genders were affected by the daily competition between career and home-life interests, which reflected in the family by an increased pace of life: spare time left over from work was primarily devoted to meeting the needs of a child rather than the partner. The partner s unmet needs and lack of communication raised dissatisfaction towards the relationship. The globalisation of labour has reinforced traditional gender specific roles. More often than not, in families with children, the woman takes on the role of home-maker while the man becomes emphatically career-orientated. Alienation occured in the face of diminishing support networks for the family, thereby increasing the loneliness experienced by the partner while the other was away. For women, the chief reason behind a relationship crisis involved imitating the behaviour of a role model. This was described as taking on a self-sacrificial posture charecterised by over-responsibility, which involved expending excessive personal resources and making burdensome sacrifices for the family. This arrangement was being propped up by following the example set by one s own mother and the parental leave years, during which the workload in chores became established and ingrained, becoming difficult to alter. A mother model based upon a dual role, tainted in turn by self-sacrificial undertones had clear negative implications for the relationship. This type of situation created loneliness in both partners. In a first instance, the woman was isolated with family-related commitments while in a second instance, the man was left unsure of his role after circumstances changed even though expectations were in place for the man to consistently contribute to the raising of children and chores around the home. For men, the central reason for a relationship crisis upheaval was an affair. Results showed that affairs are the result of a malfunctioning relationship, not its primary cause. The clash between the attainment of individualistic and familial objectives in the 21st Century has fostered with it unbalanced lifestyles. Based upon the research findings, these two realms of life should not be cast as competing forces or be in conflict with each other. These are not in opposition to one another, but balancing them required flexibility from both partners. Based on the findings, it was deemed necessary to make changes in these relationships. One such practical change related to the management of time: those couples remaining together restructured their priorities in life. This restructuring process was initiated by a reviewing of individual value-systems with love as its cornerstone, whereby world-view and daily activity is determined by the objects of one s love and how these are ranked in the new value-system. As a result of a relationship crisis, individual value-systems were modified leading to the couples spending more time together. Other important drivers of change were the quality of interaction between couples and the strengthening of one s identity. Regardless of societal changes the results showed that basic individual needs remained the same: partners expected safety and appreciation within their relationship. Based on the findings, the stability of the family unit depended upon its ability to meet the basic needs of its members. According to the findings, the principle function of the peer support groups was to provide a forum for positive survival stories of relationship crisis. This involved the formation of generative links through productive discourse: the altruistic peer support received encouraged participants with relationship crisis to extend similar support to others. The research produced new information regarding the reasons behind divorce and elucidated the interplay between relationship crisis and the function of peer support groups. In light of the results it would seem that a relationship crisis was primarily a stepping stone for further personal development, bringing to the fore prior unresolved development issues. The strengthening of one s personal identity had postive implications for the distribution of chores around the home: recognising and expressing one s own wishes resulted in fairer distribution of the work load. An interesting facet in this situation was the role of the woman in the reallocation of duties: a fairer structure within the home often emerged as the woman chose to leave certain chores undone or verbally passed the responsibility over these tasks to the man. The results indicated that relationship models based on a more equitable division of responsibilities engendered better welfare for the whole family. Peer support groups were a fitting environment for resolving relationship crisis. The results showed the fundamental role of orientation towards generativity within peer support groups to produce this added benefit: helping others in similar circumstances became embedded in one s personal life cycle as a result of resolving a private crisis. The significance of the research results were assessed within the broader framework of church and society at large, and propositions were made regarding further research innitiatives.Ihminen hyväksyy muutoksen usein vasta sitten, kun hän huomaa sen välttämättömyyden. Parisuhteen kärjistyminen erokriisiksi on yksi tällainen taitekohta. Tässä tutkimuksessa ilmiötä tarkastellaan yhdentoista parin näkökulmasta, jotka kertovat saaneensa tukea parisuhteensa jatkamiseen HNMKY:n perhetyön organisoimista vertaisryhmistä. Suomessa ei ole aiemmin tutkittu oma-apuryhmätoiminnan ja erokriisin työstämisen välisiä yhteyksiä molempien puolisoiden kertomana. Tutkimustehtävässä korostuu historian, teorioiden sekä nykyhetken väliset jännitteiset suhteet. Keskeisenä tulkintavälineenä tutkimuksessa toimii naisen työelämäosallistumisessa tapahtunut muutos. Tätä kuvataan heilurimallin avulla, jonka välityksellä tehdään näkyväksi yhteisöllisten ja yksilöllisten tavoitteiden ristiveto aina 1800-luvun puolivälistä nykypäivään. Tärkeimmäksi erokriisin syyksi tutkimuksessa osoittautuu elämän kokonaisvaltainen kuormittavuus. Tätä kuvattiin työn ja perheen yhteensovittamisen vaikeuksina, elämän keskeneräisyyden tuottamina hankauksina sekä kasautuneina, ketjuuntuneina ja rinnakkaisina elämänkriiseinä. Muina erokriisin syinä pidettiin kommunikaation vaikeuksia, erilaisia suhdetta koskevia odotuksia tai lähtökohtia, sukupuoleen liitettyä kuormittavuutta sekä rinnakkaissuhteita. Molempia sukupuolia koskeva päivittäin vaihteleva koti- ja ansiovanhemmuuden välinen kilpailuasetelma näkyi perheissä lisääntyneenä kiireenä: työstä jäljelle jäävä aika kohdistettiin pääasiassa lasten tarpeisiin vastaamiseen eikä puolisolle. Työympäristön maapalloistuminen korosti perinteistä sukupuolijakoa. Lapsiperheissä nainen vastasi kodista miehen suuntautuessa intohimoisesti työelämään. Luonnollisten perhettä ympäröivien verkostojen ohuus alleviivasi puolisoiden kokemaa yksinäisyyttä. Naisilla keskeinen erokriisin syy liittyi opitun roolimallin toistamiseen. Uhrautumiseetoksen sävyttämään marttyyrimaiseen vastuunottamiseen liittyi kuormittavaa perheen hyväksi uhrautumista. Asetelmaa tuki sekä oman äidin antama esimerkki että vanhempainvapaavuodet, joiden aikana vakiintuneen kotityönjaon muuttaminen osoittautui vaikeaksi. Asetelma synnytti yksinäisyyttä molemmissa puolisoissa: nainen jäi perhevelvotteiden keskelle yksin, mies epävarmaksi roolistaan muuttuneessa tilanteessa, jossa isältäkin odotetaan johdonmukaista lasten elämään ja kodin arkeen panostamista. Tulosten perusteella työn ja perheen välisestä kilpailuasetelmasta on syytä luopua. Elämänalueet eivät ole toisilleen vastakkaisia, mutta niiden tasapainottaminen vaatii molemmilta puolisoilta joustoa. Miehillä keskeinen erokriisin syy kilpistyi rinnakkaissuhteisiin. Tässä tutkimuksessa rinnakkaissuhteet olivat huonosti toimivan parisuhteen seurausta, eivät sen ensisijainen syy. Tulosten valossa muutokset parisuhteessa olivat välttämättömiä. Keskeisin niistä liittyi yksilöllisiin arvoihin, joissa tapahtuneet muutokset heijastuivat ajankäyttöön: parisuhdettaan jatkaneet asettivat perheen hyvinvoinnin elämässään etusijalle. Muut tärkeät muutokset liittyivät vuorovaikutuksen laatuun sekä henkilökohtaisen identiteetin vahvistumiseen. Jälkimmäisellä oli selkeitä myönteisiä vaikutuksia kotityönjakoon: omien toiveiden tunnistamisella ja ilmaisemisella tehtävänjako saatiin tasattua oikeudenmukaisemmin. Naisen rooli osoittautui kotitöiden uusjaossa keskeiseksi. Oikeudenmukaistaminen vaatii häneltä usein tietoista tehtävien tekemättä jättämistä sekä sanallista siirtämistä miehen vastuulle. Molemminpuoliseen vastuunjakoon perustuva parisuhdemalli näyttäisi parhaiten edistävän perheyhteisön hyvinvointia. Tulosten perusteella oma-apuryhmät soveltuvat hyvin parisuhdeongelmien puimiseen. Vertaistuen keskeisin anti tiivistyi myönteisten selviytymistarinoiden kuulemiseen. Tähän liittyi tuotteliaisuudelle ominaisten generatiivisten ketjujen muodostuminen: omaan elämään saatu pyytetön tuki kannusti avun saanutta välittämään samankaltaista tukea muillekin