Well-being in socio-political context. European welfare regimes in comparison

93 s.Tutkimuksessa tarkastellaan kyselyaineiston (ESS3) avulla hyvinvoinnin jakautumista sosiaaliseen aseman perusteella eurooppalaisissa hyvinvointiregiimeissä. Hyvinvointia lähestytään monitasoanalyysin keinoin neljän indikaattorin näkökulmasta: taloudellinen niukkuus, sairaus, yhteiskunnallinen pessimismi ja sosiaalinen arvostus. Tulosten mukaan hyvinvointi on merkittävässä määrin riippuvainen yksilön yhteiskunnallisesta asemasta ja hyvinvointiregiimistä. Hyvinvoinnin edellytysten jakautuminen yhteiskunnallisessa rakenteessa vaihtelee maaryhmien välillä niiden hyvinvointipoliittisen mallin mukaisesti. Itäisen Euroopan maissa hyvinvointivajeet ovat yleisiä lähes kaikilla tarkastelluilla indikaattoreilla. Taloudellinen niukkuus on näissä maissa yleistä, erityisesti työttömillä. Työttömyys on keskeinen taloudellisen niukkuuden riskitekijä kaikissa regiimeissä. Pohjoismaisessa regiimissä hyvinvointivajeet ovat verrattain harvinaisia lähes kaikkien indikaattorien mukaan. Tosin suhteellisen suuri sairausriski on poikkeus: eritoten köyhyys altistaa terveysongelmille pohjoismaisessa regiimissä. Haavoittuvan sosiaalisen aseman ja yhteiskunnallisen pessimismin välinen yhteys on tyypillinen sekä itä- että mannereurooppalaisen regiimin maissa. Köyhyys synkistää tulevaisuudennäkymiä lähes kaikissa maaryhmissä, kun taas maahanmuuttajat ovat yleensä vähemmän pessimistisiä. Pohjoismaisessa regiimissä maahanmuuttotausta näyttää kuitenkin olevan hyvinvoinnin kannalta osin epäedullinen tekijä. Köyhyys, työttömyys ja yksinäisyys ovat yhteydessä vähäiseen sosiaaliseen arvostukseen. Liberaalissa regiimissä eläminen köyhänä tai työttömänä on yhdistelmä, joka kaikkein selvimmin heikentää sosiaalista arvostusta. Hyvinvointiregiimeissä ei olekaan kyse pelkästään tukien ja palvelujen takaamisesta – myös kulttuurilla on merkitystä.15,00 euro