Ikääntyneiden kokemuksia yksinäisyydestä

Yksinäisyys on ongelma, joka koskettaa yhä useampaa ikääntynyttä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata sitä, millä selitysrakenteita Punaisen Ristin ystävätoiminnassa mukana olevat kytkevät yksinäisyyteen, sekä sitä millaisia kokemuksia ja kuvauksia yksinäisyys saa. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään ystävätoiminnan merkitystä ja vaikutuksia haastateltaville. Tutkimuskohteena ovat yksinäisten puheet, jotka ovat syntyneet heidän todellisuudestaan, kokemuksistaan ja tuntemuksistaan. Tavoitteena oli ymmärtää tutkittavia ja heidän kertomuksiaan. Tutkimusote on hermeneuttis-fenomenologinen, jossa yksilön kokemus on keskiössä. Tutkimuskohteena on se todellisuus, joka ilmenee ihmiselle hänen elämässään ja arjessaan. Tutkimukseen haastateltiin seitsemää ikääntynyttä, jotka kokivat yksinäisyyttä. Teemahaastattelut tehtiin talven 2011 aikana. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmin, luomalla teemoja, joita haastatteluista nousi esiin. Terveydentilan heikkeneminen, liikkumisen haasteet ja läheisten kuolemat olivat niitä selityksiä, joita käytettiin useimmin selittämään yksinäisyyttä. Ikä ei itsessään ollut tuonut yksinäisyyttä, vaan ikäliitännäiset terveyden ongelmat ja liikkumisvaikeudet. Liikkumisen vaikeudet ja ongelmat saivat myös aikaan se, että haastateltavat kokivat olevansa kotonaan vankeina. Osin omalla käytöksellä ja ajattelutavalla oli vaikutusta siihen, oliko ikääntynyt yksinäinen. Yleisempää oli kuitenkin, että läheiset olivat menehtyneet ja siksi henkilöllä ei enää ollut ihmisiä ympärillä samoin kuin ennen, mikä johti yksinäisyyden kokemukseen. Haastateltavilla oli puutteita sosiaalisten suhteiden määrässä sekä puutteita kokemuksellisella tasolla, sosiaaliset suhteet eivät aina olleet sitä mitä niiden toivottiin olevan. Yksinäisyys kuvautui kaikilla kielteisenä kokemuksena ja se nähtiin pääasiallisesti epämiellyttävänä ja ei-toivottavana ilmiönä omassa elämässä. Yksinäisyyden alkamisajankohta liitettiin haastatteluissa erilaisiin muutoksiin terveydessä ja toimintakyvyssä. Puolison menehtyminen oli seikka, joka lisäsi yksinäisyyden tunteen kokemista. Haastatteluissa ilmeni myös puhetta yksinäisyyteen liittyvästä masennuksesta ja mielialan mataloitumisesta. Yksinäisyyden tunne ja yksin olo ovat erillisiä asioita, vaikka yksinäisyys konkretisoituu usein yksinolona. Haastateltavat olivat hyvin tyytyväisiä siihen, että he olivat saaneet Punaisen Ristin ystävän. Ystävyyssuhteet olivat kaikille haastateltaville tärkeitä ja ystävän tarjoama tuki ja apu korvaamatonta. Yksinäisyydellä on kehämäinen rakenne, jossa eri tekijät rakentavat yksinäisyyden moniulotteisen kokonaisuuden. Yksinäisyys ja yksinäisyyden kokemuksellinen pahentuminen on prosessi, jossa edellä kerrotut tekijät vahvistavat toisiaan. Yksinäisyys ja muut elämän alueet eivät ole eroteltavissa, ne ovat limittäisiä ja toisiinsa kietoutuneita. Yksinäisyydestään puhuessaan ikääntyneet puhuivat usein terveydentilastaan ja sairauksistaan. Yksinäisyys sai fyysisiä kokemuksia, merkityksiä ja kuvauksia