Nuorten aggressiivisuuden monet kasvot

Määritelmät syrjäytymisvaarasta ja marginalisaatiosta ovat levinneet laajasti sosiaalityöhön (Heine 1994; Barry & Hallett 1998). Nuorten kohdalla syrjäytymisvaaraa ennustavia tekijöitä ovat muun muassa kasvatukseen ja kehitykseen liittyvät pulmat. Tarkastelen neljän lastensuojelun avohuollon asiakkaana olevan noin 13-vuotiaan nuoren käytösongelmia siten kuin heidän kanssaan työskentelevät työntekijät tulkitsevat niitä. Tukitoimenpide toteutettiin osana Pääkaupunkiseudun nuorten intensiivimenetelmä -hanketta, joka on osa Lapsen ääni -kehittämisohjelmaa. Tarkastelemillani nuorilla on aggression hallinnan ja omaehtoisen käyttäytymisen ongelmia. Hankkeen kohderyhmänä ovat erityistä suojelua kehitysongelmiensa takia tarvitsevat kotona asuvat nuoret. Hankkeessa on ideana tarjota tukea perheille kotona, toimistolla, kouluneuvotteluiden yhteydessä ja erilaisten toiminnallisten retkien ja leirien muodossa. Oleellisena korostuu nuorten lähiyhteisöjen kanssa työskenetelminen. Aggressiivisen käytöksen vähentämisen on mahdollista sosiaalisessa ympäristössä, joka tukee vihanhallintaitojen ja sosiaalisten taitojen vahvistumista nuoren pysyväksi käyttäytymistavaksi. Oppimisen tueksi tulee tarjota rooliharjoituksia, joissa käydään läpi harjoiteltava taito useaan kertaan. Nuoren tulee myös omaksua tilanteisiin liittyvät periaatteet, kuten häneen kohdistuvat odotukset. (Goldstein ym. 2009, 166.) Haastattelemani työntekijät arvioivat perheiden vuorovaikutuksen parantuneen tukitoimenpiteen aikana ja lisäksi nuorten mahdolliset koulupoissaolot saatiin loppumaan. Nuorten sosiaalisten ja vihanhallintataitojen voidaan arvioida parantuneen tukitoimenpiteen ansiosta ja sitä voidaan suositella interventiomuodoksi samankaltaisista ongelmista kärsiville lapsille ja nuorille. Hankkeessa hyödynnettiin Aggression Replacement Training -menetelmää vihanhallintakyvyn kehittymiseen. Vihanhallinta ongelmista kärsivien nuorien on tutkittu hyötyvän menetelmään perustuvan pienryhmätyöskentelyn läpikäymisestä (Goldstein ym. 2009). ART-ryhmissä nuoret muistelevat tilanteita, joissa pinna on palanut helposti. Yhdessä ohjaajien kanssa he etsivät positiivisia ratkaisukeinoja. Lisäksi tarvitaan yksilö- ja perhetyötä erityisesti vanhemmuuden tukemiseen ja muiden asioiden käsittelemiseen perhekohtaisesti. Tutkimukseni mukaan useimmat vanhemmista tarvitsevat oman ryhmän, jossa he voivat oppia kiinnittämään huomiota omaan käyttäytymiseen, löytämään positiivisen vahvistamisen keinoja sekä toimivia reagointitapoja ristiriitatilanteisiin kotona nuoren kanssa