Mitä tarkoittaa yrityksen yhteiskuntavastuu? : Kemijärven sellutehtaan suojelijat ja sulkijat Stora Enson yhteiskuntavastuuta rakentamassa

Vaikka yrityksen yhteiskuntavastuusta keskustellaan laajasti niin liike-elämän kuin talous- ja yhteiskuntatieteidenkin piireissä, ei yhteiskuntavastuun käsitteelle ole muodostunut yleisesti hyväksyttyä kaiken kattavaa määritelmää. Pro gradu -tutkielmani perusajatuksena on ymmärtää yrityksen yhteiskuntavastuu sosiaalisesti konstruoituna eli ihmisten välisen vuorovaikutuksen kautta rakentuvana ilmiönä. Tutkielman tavoitteena on osallistua keskusteluun siitä, mitä yrityksen yhteiskuntavastuulla tarkoitetaan ja miten sen merkitykset rakentuvat yrityksen ja sen sidosryhmien välisessä vuorovaikutuksessa. Siinä tarkastellaan tutkimuskirjallisuutta aineistona käyttäen yrityksen yhteiskuntavastuun käsitteen kehittymistä ja sitä, minkälaisia määrittelyjä ja merkityksiä sille on käsitteen historian aikana annettu erityisesti suomalaisen metsäteollisuuden historiallisessa kontekstissa. Analyysiä syvennetään tapausesimerkin kautta tarkastelemalla sitä, miten yrityksen yhteiskuntavastuun merkitykset rakentuvat Stora Enson Kemijärven sellutehtaan lopettamisen yhteydessä eri osapuolten eli Stora Enson, useita sidosryhmiä koonneen Kemijärven massaliikkeen sekä kansanedustajien lausunnoissa syksyllä 2007 ja keväällä 2008. Aineistona käytetään Stora Enson ja Kemijärven massaliikkeen aihetta koskevia lehdistötiedotteita sekä valtiopäiväpöytäkirjoja kyseiseltä ajalta. Tarkastelun metodologisena viitekehyksenä käytetään diskurssianalyyttistä lähestymistapaa puheen ja tekstien analysointiin. Diskurssien analysoinnin teoreettisena viitekehyksenä käytetään Tuomo Takalan tekemää jakoa kolmeen yrityksen yhteiskuntavastuun ideologiaan, joita ovat omistajalähtöinen, sidosryhmälähtöinen ja laajan sosiaalisen vastuun ideologia. Analyysin perusteella todetaan, että yritysten tapa ottaa vastuuta on kehittynyt muiden yhteiskunnallisten ja liike-elämän muutosten mukana. Yritykset ovat yleisesti ja suomalaisessa metsäteollisuudessa alkaneet kiinnittää huomiota toimintansa vastuullisuuteen ja siihen minkälaista tämän vastuunoton tulisi olla sitä mukaan, kun niiden sidosryhmät ovat sitä vaatineet. Yrityksen yhteiskuntavastuusta käytävä keskustelu on ollut määrittelykamppailua, jossa jokaisella on ollut omat tavoitteensa. Yritykset ovat pyrkineet oikeuttamaan toimintaansa sopeutumalla sidosryhmien vaatimuksiin. Samalla on kuitenkin pidetty tiukasti kiinni yrityksen omasta edusta ja yrityksen päätehtävästä eli taloudellisen voiton tavoittelusta. Tapausesimerkin analyysissä osapuolten kannanotoista nostetaan esiin erilaisia yhteiskuntavastuun diskursseja, joita ovat uhrausdiskurssi, diskurssi vastuusta irtisanottaville työntekijöille, epäluotettavuuden ja epäpätevyyden, kestävän kehityksen, hyvin käyttäytyvän omistajan ja taloudellisen järjettömyyden diskurssit sekä metsäfundamentalismin metadiskurssi. Norman Fairclough:n kriittisen diskurssianalyysin avulla tullaan siihen tulokseen, että omistajalähtöinen näkemys saavuttaa keskustelussa dominoivan merkityskokonaisuuden aseman. Sen ideologia vastuun ensisijaisuudesta yrityksen osakkeenomistajille taloudellisen voiton tekemisen muodossa on koko keskustelun lähtökohtana ja eräänlaisena itsestäänselvyytenä, jota keskusteluun osallistutujat eivät kyseenalaista. Myös yrityksen ja yhteiskunnan sidoksen merkitystä korostava sidosryhmälähtöinen näkemys on keskustelussa kuitenkin voimakas ja haastaa omistajalähtöisen näkemyksen dominanssia. Tämän vuoksi omistajalähtöinen näkemys ei lopulta saavuta vuoropuhelussa asemaa ainoana luonnollisena ja puhtaan legitiiminä ideologisena vaihtoehtona. Tutkielman keskeisenä päätelmänä on, että vaikka yrityksen yhteiskuntavastuun merkitys on määrittynyt pitkälti vuoropuheluna sidosryhmien kanssa, ovat yritykset usein itse muodostaneet sen kielen ja määritelleet ne merkityskokonaisuudet, joilla yrityksen yhteiskuntavastuusta on puhuttu. Näin ollen myös yritysten vastuunoton todellisuuden arvioidaan muodostuneen pitkälti yrityksen omista lähtökohdista. Koska myös sidosryhmien vaatimuksiin on usein vastattu, ei sidosryhmien peräänkuuluttamien yrityksen yhteiskuntavastuun määritelmien voida siten katsoa olleen todellisuuden rakentumisen kannalta kuitenkaan täysin merkityksettömiä