Avioliittohistorian yhteys tapaturma- ja väkivaltakuolleisuuteen Suomessa

Siviilisäädyn yhteys terveyteen ja kuolleisuuteen on havaittu lukuisissa tutkimuksissa. Avioliitossa elävät ovat keskimäärin terveempiä ja elävät pidempään kuin eronneet, lesket ja naimattomat. Nykypäivänä parisuhdemaisema on kuitenkin monella tapaa heterogeenisempi kuin aikaisemmin. Esimerkiksi avoliitot ja erot ovat yleistyneet ja monet ovat saattaneet kokea useammankin eron. Näillä tekijöillä saattaa olla pitkäaikaistakin vaikutusta terveyteen ja kuolleisuuteen, esimerkiksi stressin välityksellä. Vaikutukset jäävät kuitenkin piiloon mikäli hyödynnetään tietoa ainoastaan siviilisäädystä. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää avioliittohistorian yhteyttä tapaturma- ja väkivaltakuolleisuuteen. Avioliittohistorialla voidaan olettaa olevan yhteyttä nimenomaan näihin kuolemansyihin esimerkiksi eroon liittyvän stressin välityksellä. Tutkielmassa selvitettiin avioliittohistorian ja tapaturma- ja väkivaltakuolleisuuden välistä yhteyttä Suomessa vuosina 1992-2007. Kuoleisuseurantaa edelsi sivilisätytietojejen seuraaminen vuodesta 1970 alkaen. Edelleen tutkittiin sitä, onko yhteys spesifi nimenomaan näille kuolemansyille, vai esiintyykö yhteyttä myös muihin kuolemansyihin. Toisena tavoitteena oli selvittää, missä määrin koulutus, työ, tulot ja vanhemmuus selittävät kyseistä yhteyttä. Kolmantena tavoitteena oli selvittää, miten ikä vaikuttaa avioliittohistoriaan ja tapaturma- ja väkivaltakuolleisuuden väliseen yhteyteen. Tutkielmassa hyödynnettiin elinaikamallia, tarkemmin ottaen Coxin regressioanalyysiä. Coxin regressiomallin avulla tutkittiin kuinka kauan eri avioliittohistoriaryhmiin kuuluvat tutkittavat olivat riskissä kokea tapaturma- tai väkivaltakuoleman. Riskiajan perusteella tutkittavat voitiin järjestää suhteellisen kuolemanriskin perusteella pienimmästä suurimpaan. Tutkielman tulokset viittaisivat vahvasti siihen, että avioliittohistorialla on yhteys erityisesti tapaturma- ja väkivaltakuolleisuuteen. Kuolleisuuseroja havaittiin myös muissa kuolemansyissä, mutta erot jäivät huomattavasti pienemmäksi kuin tapaturma- ja väkivaltakuolemissa. Työssäkäynti, tulot ja vanhemmus selittivät yhteyttä jonkin verran, erityisesti miehillä. Koulutuksen vaikutus yhteyteen oli vähäinen. Sekä naisilla että miehillä. Nuorempi ikä suojasi tapaturma- tai väkivaltakuolemalta päosin enemmän kuin vanhempi. Tutkielman tulokset tukivat elämänkaariteoriaa, jonka mukaan elämän aikana koetut tapahtumat vaikuttavat nykyhetken ohella ihmisen terveyteen ja tätä kautta kuolleisuuteen