Sosiaalisen pääoman välittyminen ja verkostosuhteet Pääkaupungin Osuustoimintamiesten Kerhossa

Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää minkälaisia resursseja ja voimavaroja järjestön kaltaisessa sosiaalisessa yhteisössä liikkuu ja millä tavalla ne välittyvät yhteisön sisällä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalinen pääoma ja siihen kytkeytyvät luottamus sekä verkostot. Sosiaalisella pääomalla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa sosiaalisia verkostoja sekä näiden verkostojen kautta muodostuvia resursseja. Tutkimuksessa havainnollistetaan verkostokyselyn avulla kerhon sosiaalista rakennetta ja neuvojen saantia. Tutkimuksen kohteena on vuonna 1928 perustettu Pääkaupungin Osuustoimintamiesten Kerho, joka on vastuunalaisissa tehtävissä toimiville toimihenkilöille tarkoitettu kerho. Se on yhdistänyt E-liikkeen eri yritykset ja tarjonnut mahdollisuuden sekä itsensä sivistämiseen että kehittämiseen. Kyseessä on kerho, jonka sisäänpääsyä on rajattu monin eri tavoin. Se on ensinnäkin tarkoitettu ainoastaan miehille, ja jäseneksi pyrkivällä tulee olla kaksi suosittelijaa kerhon sisältä. Tällä hetkellä kerhon jäsenkanta on pääosin eläkeläisistä koostuvaa ja myös haastateltavista suurin osa oli haastattelun ajankohtana siirtynyt eläkkeelle. Osahaastateltavista oli kuulunut kerhoon jo yli neljäkymmentä vuotta. Tutkimuksen aineisto muodostuu kymmenestä kerhon jäsenen teemahaastattelusta sekä haastattelujen yhteydessä tehdystä verkostokyselystä. Aineiston analyysin välineenä on kvalitatiivinen sisällönanalyysi. Verkostokyselyn tuloksia tarkastelen verkostoanalyysin mallin mukaisesti egokeskeisestä näkökulmasta. Tutkimuksessa selviää, että kerho on toiminut hyvänä sosiaalisen pääoman lähteenä ja erityisesti luottamus ja luottamuksellisten suhteiden muodostuminen ovat mahdollistaneet jäsenten käyttöön monenlaisia resursseja. Kerhon sosiaalinen verkosto on osin sama kuin jäsenten työelämän verkosto, mutta kerhon kautta kontaktinotto vieraanpiinkin työtovereihin on helpottunut. Kerhon kautta saatavien resurssien hyödyllisyys on vaihdellut jäsenten välillä, mutta monille kerho on tarjonnut konkreettista hyötyä esimerkiksi uuden työpaikan ja neuvojen saannin muodossa. Tutkimuksen tärkeimmät lähteet ovat sosiaalisen pääoman osalta erityisesti James Colemanin (1988), Robert Putnamin (1993) sekä Pierre Bourdieun (1986) tuotannot. Sosiaalisen verkoston käsitettä olen puolestaan tarkastellut Granovetterin (1973) ja Burtin (1992) näkemysten valossa