Suomalaisilla taimitarhoilla lisättävien koristeomenapuiden lajikeaitous

Omenapuiden (Malus Mill.), niin koriste- kuin tarhaomenapuidenkin, tunnistaminen on pitkään perustunut puhtaasti ulkoisiin tuntomerkkeihin. Valitettavasti lajikekuvaukset eivät aina ole kyllin kattavia tarkkaa tunnistusta varten. Myytävän kasvimateriaalin pitäisi olla aitoa, mutta kaupattavien taimien luotettavuuteen on kohdistettu kritiikkiä jo 1900-luvun alkupuolelta asti. DNA- ja molekyylitekniikoiden kehityttyä on löytynyt uudenlaisia keinoja sukulaisuussuhteiden ja yksilöidentiteettien selvittämiseen. Mikrosatelliittimerkit ovat yksi uusista menetelmistä ja niitä voidaan hyödyntää erityisesti yksilöiden tunnistamisessa sekä geenivarojen määrittämisessä ja säilyttämisessä. Omenapuilla mikrosatelliittimerkit ovat erityisen käyttökelpoisia, sillä tarhaomenapuille kehitetyt alukkeet toimivat koko Malus-suvulla. Tutkimuksessa selvitettiin verrannenäytteiden avulla tutkittavien koristeomenapuiden lajikeaitoutta, sekä pyrittiin löytämään nimet väärin nimetyille sekä toistaiseksi tuntemattomille koristeomenapuille. Tutkimuksen painopiste oli suomalaisten taimistojen emopuissa ja niiden nimien selvittämisessä. Yhdeksällä mikrosatelliittialukeparilla, jotka kopioivat 12 lokusta, luotiin DNA-sormenjäljet yhteensä 201 näytteelle, jotka edustivat 200 eri puuta. Tutkimusnäytteitä oli 99 kappaletta ja verrannenäytteitä oli mukana 102 kappaletta. Lokuskohtaisia alleelitietoja kertyi tutkimuksessa noin 2400 kappaletta. Identtisiksi jonkin toisen näytteen kanssa määriteltiin yhteensä 96 näytettä sisältäen sekä tutkimus- että verrannenäytteitä. 47 tutkimusnäytettä kyettiin varmasti tunnistamaan, joista 21 oli nimetty oikein. Väärin nimettyjä näytteitä oli tutkimuksessa yhteensä 23 kappaletta. Yhteensä 52 tutkimusnäytettä jäi joko nimettömiksi tai niiden nimeä ei kyetty verrannenäytteillä varmistamaan. Tutkimuksessa kyettiin löytämään alkuperäinen nimi kahdelle KESKAS-lajikkeelle. Mikrosatelliittimerkit osoittautuivat tässäkin tutkimuksessa käyttökelpoisiksi Malus-suvun yksilöiden tunnistamisessa. Tulosten perusteella on ilmeistä, että koristeomenapuiden oletetut identiteetit eivät aina vastaa todellista lajikeidentiteettiä. Tulokset palvelevat ensisijaisesti suomalaista taimikauppaa ja niiden avulla on mahdollista aloittaa lajikeaitoudeltaan varmennettujen puiden lisääminen. Jatkossa tutkimustuloksia voidaan hyödyntää myös laajemmissa lajikeaitouskartoituksissa.Identification of apple species (Malus Mill.) has traditionally depended on morphological descriptions. Cultivar identification based completely on characteristics is problematic at best as original descriptions are often lacking. Additionally authenticity of nursery products has been criticised in Finland since early 20th century. As DNA and molecular methods have developed, new ways of species and cultivar identification have emerged. Microsatellites have proven to be especially useful for identifying individual genotypes and for defining genetic polymorphism within a chosen population. Markers designed for apple (Malus × domestica Borkh.) function on all apple species making them extremely useful for Malus research. In our study, DNA fingerprinting was carried out with nine microsatellite markers copying 12 loci. Study material consisted of 201 samples representing 200 accessions. Most of the 99 study samples were from Finnish nurseries. Reference samples were gained from various botanical collections from North America and Europe. Altogether 47 study samples were re-identified or their original names authenticated. 52 samples remained nameless or unauthenticated. Two KESKAS cultivars were renamed as DNA-fingerprints revealed their true identity. Microsatellite fingerprinting proved to be a suitable method for ornamental crab apple cultivar authentication. False naming of nursery propagation material was evident and future studies are needed to illustrate the problem further