Viewing norms dialogically : An action-oriented approach to sociolinguistic metatheory

Viewing norms dialogically: an action-oriented approach to sociolinguistic metatheory is a theoretically oriented sociolinguistic study of language norms. Language use, along with other forms of social life, is structured by social norms representations of appropriate and expected conduct. Norms make effective and meaningful conduct possible, and they enable us to make sense of the world around us. In other words, they are the fundamentals of the social reality of language. Despite their fundamental nature, relatively little attention has been paid to language norms within sociolinguistic theorizing. They are a ubiquitous but superficially known concept in sociolinguistics. The aim of the study is to strengthen the theoretical basis of sociolinguistics, to reinforce its theoretical self-understanding and to provide conceptual clarity to discussions about language norms. As a theoretical notion, norm is challenging because of its intimate connection with fundamental metatheoretical questions. In order to get hold of normativity, it is necessary to simultaneously take a stance on the nature of language and linguistic knowledge. In an empirically oriented field like sociolinguistics, this interconnectedness is not often acknowledged, yet there are hopes that the notion would help to account for language use. The current work builds bridges between theoretical discussions and empirical work by focusing on the metatheory of social norms. The study consists of two parts: the first part provides an analysis of various (meta)theoretical approaches to normativity, and the second part develops a dialogically oriented approach to language norms. The key message of the study is the importance of an evaluative dimension in theorizing about language norms. Evaluations are an inevitable part of normativity, but often theoretical conceptualizations of norms either downplay the evaluative dimension or do not account for the diversity of perspectives in any given real-life community. The work elaborates on the evaluative dimensions by discussing attitudes, language ideologies and indexicality. As a theoretical notion, norm is helpful for empirical research only if it can assist in perceiving the social reality of language in its complexity. In order to do this, the current study considers language as a flexible resource instead of a rigid system and speakers as reflexive actors instead of talking heads. The outcome is an outline of a theory about language norms where norms are dialogical and language is embodied and socioculturally embedded.Viewing norms dialogically: an action-oriented approach to sociolinguistic metatheory on teoreettisesti suuntautunut tutkimus erityisesti puhutun kielen normeista. Normit ohjaavat kielenkäyttöä. Ne mahdollistavat tehokkaan ja merkityksellisen toiminnan ja auttavat ymmärtämään ja tulkitsemaan maailmaa ympärillämme. Vaikka normit ovat osa sosiaalisen toiminnan perustaa, sosiolingvistisessä tutkimuksessa ei ole juurikaan paneuduttu kielen normien olemukseen. Normit esiintyvät tutkimuksessa tiuhaan, mutta loppujen lopuksi käsitys normatiivisuudesta on hyvin pinnallinen. Tämän tutkimuksen tavoitteena on vahvistaa sosiolingvistisen tutkimuksen teoriapohjaa ja tutkimusalan itseymmärrystä sekä tuoda käsitteellistä selkeyttä kielen normeja koskevaan teoreettiseen keskusteluun paneutumalla kielen normien metateoriaan. Metateoria on tutkimusta ohjaavien, usein tiedostamattomien taustaoletusten kriittistä tarkastelua. Niin kielentutkijat kuin kielenkäyttäjätkin hahmottavat kielen normeja usein sääntöinä kielen oikeista ja hyväksyttävistä käyttötavoista. Työni argumentoi tätä sääntökeskeistä normikäsitystä vastaan ja tarjoaa vaihtoehdoksi dialogista näkökulmaa normatiivisuuteen. Kielen normeja ei tulisi mieltää sääntöinä, koska tällä tavoin ei pystytä hahmottamaan normien tilannesidonnaisuutta ja niiden moninaisia sosiaalisia merkityksiä. Dialogisuus on useita ihmistieteellisiä tutkimusaloja ja tieteenfilosofisia näkökulmia yhdistävä lähestymistapa, jossa ihmistä käsitellään entistä sosiaalisempana kokonaisuutena jo kognitiivisista toiminnoista lähtien. Tutkimukseni keskeinen viesti on, että kielen normeja tulee lähestyä aiempaa kokonaisvaltaisemmin. Käsitys kielen normeista on muokkautunut hyvin pitkälti standardoidun kielen pohjalta. Työssä puhutaan standardikielen ja puhekielen normien eroista ja yhtäläisyyksistä ja korostetaan niitä keinoja, joilla kielen normien sosiaalista todellisuutta rakennetaan sosiaalisen toiminnan kautta. Työn aihe on teoreettinen, mutta sillä on kiinteä yhteys niin kielentutkimuksen käytäntöön kuin kielentutkimuksen soveltavampiin osa-alueisiin kuten kieltenopetukseen ja kielenhuoltoon. Metateoreettista pohjaa voi verrata tieteentekijän maailmankuvaan. Se ohjaa tutkimuksessa tehtäviä päätöksiä aina aineiston ja tutkimushenkilöiden valinnasta tutkimuskysymysten muotoiluun ja aineiston tulkintaan. Se ohjaa myös sitä, kuinka kielen ammattilaiset kertovat tutkimustuloksistaan ja kielestä. Tämä taas siirtyy kielenkäyttäjien kielelliseen maailmankuvaan niin kouluopetuksen kuin kielenhuollon eri osa-alueiden välityksellä