News Media, Crime and Fear of Violence

Finland witnessed a surge in crime news reporting during the 1990s. At the same time, there was a significant rise in the levels of fear of crime reported by surveys. This research examines whether and how the two phenomena: news media and fear of violence were associated with each other. The dissertation consists of five sub-studies and a summary article. The first sub-study is a review of crime reporting trends in Finland, in which I have reviewed prior research and used existing Finnish datasets on media contents and crime news media exposure. The second study examines the association between crime media consumption and fear of crime when personal and vicarious victimization experiences have been held constant. Apart from analyzing the impact of crime news consumption on fear, media effects on general social trust are analyzed in the third sub-study. In the fourth sub-study I have analyzed the contents of the Finnish Poliisi-TV programme and compared the consistency of the picture of violent crime between official data sources and the programme. In the fifth and final sub-study, the victim narratives of Poliisi-TV s violence news contents have been analyzed. The research provides a series of results which are unprecedented in Finland. First, it observes that as in many other countries, the quantity of crime news supply has increased quite markedly in Finland. Second, it verifies that exposure to crime news is related to being worried about violent victimization and avoidance behaviour. Third, it documents that exposure to TV crime reality-programming is associated with reduced social trust among Finnish adolescents. Fourth, the analysis of Poliisi-TV shows that it transmits a distorted view of crime when contrasted with primary data sources on crime, but that this distortion is not as big as could be expected from international research findings and epochal theories of sociology. Fifth, the portrayals of violence victims in Poliisi-TV do not fit the traditional ideal types of victims that are usually seen to dominate crime media. The fact that the victims of violence in Poliisi-TV are ordinary people represents a wider development of the changing significance of the crime victim in Finland. The research concludes that although the media most likely did have an effect on the rising public fears in the 1990s, the mechanism was not as straight forward as has often been claimed. It is likely that there are other factors in the fear-media equation that are affecting both fear levels and crime reporting and that these factors are interactive in nature. Finally, the research calls for a re-orientation of media criminology and suggests more emphasis on the positive implications of crime in the media. Keywords: crime, media, fear of crime, violence, victimization, newsRikoksista uutisointi lisääntyi voimakkaasti Suomessa 1990-luvulla. Samaan aikaan rikosuhritutkimukset raportoivat voimakkaasta rikoksen pelon noususta. Tämän väitöskirjatutkimuksen ydinkysymyksenä on ollut selvittää, olivatko nämä kaksi ilmiötä; uutisoinnin ja pelon kasvu yhteydessä toisiinsa, ja jos olivat, niin miten. ---- Väitöskirja koostuu viidestä osatutkimuksesta ja yhteenvetoartikkelista. Ensimmäinen osatutkimus on katsaus rikosuutisoinnin trendeihin Suomessa. Siinä arvioidaan aikaisempaa tutkimusta ja hyödynnetään olemassa olevia aineistoja, joissa on tarkasteltu mediasisältöjä ja rikosuutisoinnin kulutusta. Toinen osatutkimus tarkastelee rikosuutisoinnin yhteyttä rikoksen pelkoon kun henkilökohtaiset ja sijaisuhrikokemukset on vakioitu. Kolmannessa osatutkimuksessa huomion kohteena on rikosuutisoinnin kulutuksen yhteys pelkoon sekä yleiseen sosiaaliseen luottamukseen. Neljännessä osatutkimuksessa tarkastellaan Poliisi-TV-ohjelman sisältöjä ja verrataan niiden yhdenmukaisuutta virallisten lähteiden välittämään kuvaan väkivaltarikollisuudesta. Viidennessä osatutkimuksessa kohteena ovat Poliisi-TV:n väkivaltauutisten uhrinarratiivit. Väitöstutkimus raportoi useita Suomen olosuhteissa uusia tuloksia. Ensiksi, kuten monessa muussakin maassa, myös Suomessa rikosuutisoinnin määrä on lisääntynyt merkittävästi 1990-luvun kuluessa. Toiseksi, rikosuutisten kulutus on yhteydessä huoleen väkivallan uhriksi joutumisesta sekä välttämiskäyttäytymiseen. Kolmanneksi, television rikosohjelmien katsominen on yhteydessä alentuneeseen sosiaaliseen luottamukseen. Neljänneksi, Poliisi-TV välittää vääristynyttä kuvaa väkivallasta kun sen sisältöjä verrataan poliisitilastoihin ja uhritutkimustietoihin. Nämä vääristymät eivät kuitenkaan ole niin suuria kuin kansainväliset tutkimukset ja sosiologian aikalaisteoriat antavat olettaa. Viidenneksi, uhrien kuvaukset Poliisi-TV:ssä ovat ristiriidassa kansainvälisten tutkimustulosten sekä yleisten käsitysten kanssa siitä, miten rikosten uhreja kuvataan mediassa ja keitä he tyypillisimmin ovat. Väitöstutkimuksen johtopäätös on, että tavallisten ihmisten kuvaaminen väkivallan uhreina Poliisi-TV:ssä heijastelee laajempaa rikosuhrin merkitykseen kytkeytyvää kehitystä Suomessa. Tutkimuksessa todetaan myös, että vaikka medialla todennäköisesti oli vaikutusta rikoksen pelon kasvuun 1990-luvulla, mekanismi ei ollut niin yksiselitteinen kuin usein on esitetty. Todennäköisesti lukuisat muut tekijät vaikuttivat sekä pelkojen että rikosuutisoinnin kasvuun. Nämä tekijät ovat oletettavasti luonteeltaan interaktiivisia. Lopuksi tutkimus peräänkuuluttaa suunnanmuutosta mediakriminologian kysymyksenasetteluihin ja ehdottaa, että rikosmedian positiivisia vaikutuksia tutkittaisiin nykyistä enemmän. Avainsanat: media, rikoksen pelko, väkivalta, rikosuutisoint