Global and EU governance for sustainable forest management with special reference to capacity building in Ethiopia and Southern Sudan

The purpose of this study was to produce information on and practical recommendations for informed decision-making on and capacity building for sustainable forest management (SFM) and good forest governance. This was done within the overall global framework for sustainable development with special emphasis on the EU and African frameworks and on Southern Sudan and Ethiopia in particular. The case studies on Southern Sudan and Ethiopia focused on local, national and regional issues. Moreover, this study attempted to provide both theoretical and practical new insight. The aim was to build an overall theoretical framework and to study its key contents and main implications for SFM and good forest governance at all administration levels, for providing new tools for capacity building in natural resources management. The theoretical framework and research approach were based on the original research problem and the general and specific aims of the study. The key elements of the framework encompass sustainable development, global and EU governance, sustainable forest management (SFM), good forest governance, as well as international and EU law. The selected research approach comprised matrix-based assessment of international, regional (EU and Africa) and national (Southern Sudan and Ethiopia) policy and legal documents. The specific case study on Southern Sudan also involved interviews and group discussions with local community members and government officials. As a whole, this study attempted to link the global, regional, national and local levels in forest-sector development and especially to analyse how the international policy development in environmental and forestry issues is reflected in field-level progress towards SFM and good forest governance, for the specific cases of Southern Sudan and Ethiopia. The results on Southern Sudan focused on the existing situation and perceived needs in capacity building for SFM and good forest governance at all administration levels. Specifically, the results of the case study on Southern Sudan presented the current situation in selected villages in the northern parts of Renk County in Upper Nile State, and the implications of Multilateral Environmental Agreements (MEAs) and of the new forest policy framework for capacity building actions. The results on Ethiopia focused on training, extension, research, education and new curriculum development within higher education institutions and particularly at the Wondo Genet College of Forestry and Natural Resources (WGCF-NR), which administratively lies under Hawassa University. The results suggest that, for both cases studies, informed decision-making on and capacity building for SFM and good forest governance require comprehensive, long-term, cross-sectoral, coherent and consistent approaches within the dynamic and evolving overall global framework, including its multiple inter-linked levels. The specific priority development and focus areas comprised the establishment of SFM and good forest governance in accordance with the overall sustainable development priorities and with more focus on the international trade in forest products that are derived from sustainable and legal sources with an emphasis on effective forest law enforcement and governance at all levels. In Upper Nile State in Southern Sudan there were positive development signals such as the will of the local people to plant more multipurpose trees on farmlands and range lands as well as the recognition of the importance of forests and trees for sustainable rural development where food security is a key element. In addition, it was evident that the local communities studied in Southern Sudan also wanted to establish good governance systems through partnerships with all actors and through increased local responsibilities. The results also suggest that the implementation of MEAs at the local level in Southern Sudan requires mutually supportive and coherent approaches within the agreements as well as significantly more resources and financial and technical assistance for capacity building, training and extension. Finally, the findings confirm the importance of full utilization of the existing local governance and management systems and their traditional and customary knowledge and practices, and of new development partnerships with full participation of all stakeholders. The planned new forest law for Southern Sudan, based on an already existing new forest policy, is expected to recognize the roles of local-level actors, and it would thus obviously facilitate the achieving of sustainable forest management.Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa ja käytännönläheisiä suosituksia hyvin informoidun päätöksenteon tueksi, edistämään kestävän metsätalouden ja hyvän metsähallinnon kehitystyötä. Tutkimuksessa käsitellään globaalia kestävän kehityksen viitekehystä ja keskitytään erityisesti EU:n ja Afrikan väliseen kumppanuuteen sekä käytännön tilanteisiin Etelä-Sudanissa ja Etiopiassa. Lähtökohtana oli sekä teoreettisen viitekehyksen rakentaminen tarkasteltaville seikoille, että sen keskeisimpien elementtien kestävälle metsätaloudelle ja hyvälle metsähallinnolle aiheuttamien vaikutuksien tarkastelu hallinnon eri tasoilla. Teoreettinen viitekehys ja tutkimuksen lähestymistapa perustuvat alkuperäiseen tutkimusongelmaan sekä asetettuihin tavoitteisiin. Tärkeimmät tässä tutkimuksessa sovelletut viitekehykset ovat kestävä kehitys, globaali ja EU hallinto, kestävä metsätalous, hyvä metsähallinto sekä kansainvälinen ja EU-oikeus. Tutkimuksen menetelminä sovellettiin politiikan ja juridiikan analyysia sekä matriisipohjaisia arviointeja kohdistuen tarkastelun eri tasoihin sekä (Etelä-Sudanissa) kysely- ja haastattelututkimusta. Yleisenä tavoitteena oli yhdistää globaali, alueellinen (EU:n Afrikka-politiikka), kansallinen ja paikallinen taso sekä erityisesti tarkastella kenttätason kestävän metsätalouden ja hyvän metsähallinnon kehitystä kansainvälisen, alueellisen ja kansallisen kehityksen näkökulmasta. Tutkimuksen tulokset esittelevät kansainvälisen ja EU:n viitekehyksen keskeisimmät vaikutukset kestävää metsätaloutta ja hyvää metsähallintoa koskevalle päätöksenteolle, painottuen erityisesti kapasiteetin rakentamiseen Etelä-Sudanissa ja Etiopiassa. Etiopiaa koskeva tapaustutkimus keskittyi korkeakoulutuksen ja tutkimuksen sekä kapasiteetin rakentamisen edellytyksiin, erityisesti osana opetuksen suunnittelua maan ainoassa yliopistollisessa metsäopetusyksikössä (Wondo Genet College of Forestry and Natural Resources, WGCF-NR, joka kuuluu hallinnollisesti Hawassan yliopistoon) ja huomioiden myös kansalliset kehitystavoitteet. Etelä-Sudania koskevassa tapaustutkimuksessa keskityttiin nykytilanteen tarkasteluun valituissa kylissä Renkin piirikunnassa, Ylä-Niilin osavaltiossa, sekä mahdollisuuksiin rakentaa siellä uutta kapasiteettia kestävän metsätalouden ja hyvän metsähallinnon edistämiseksi. Lisäksi tarkasteltiin monenkeskisten ympäristösopimusten ja Etelä-Sudanin hallituksen (GOSS) uuden metsäpolitiikan toteuttamisen nykytilaa ja tulevia kehitystarpeita. Tulosten perusteella voidaan todeta, että kestävää metsätaloutta ja hyvää metsähallintoa koskeva päätöksenteko ja niiden kehittämistä tukeva kapasiteetin rakentaminen edellyttävät kokonaisvaltaisia, pitkäjänteisiä, sektorienvälisiä, ja yhtenäisiä lähestymistapoja, jotka ottavat huomioon globaalin viitekehyksen dynaamisen luonteen ja sen lukuisat eri tasot. Erityiset kehityskohteet ja uudet prioriteetti-alueet Etelä-Sudanissa sisältävät kestävän metsätalouden ja hyvän metsähallinnon aikaansaamisen ja metsälainsäädännön valvonnan kestävän kehityksen prioriteettien mukaisesti, sekä sellaisen metsätuotteiden kansainvälisen kaupan, joka perustuu kestäviin ja laillisiin raaka-ainelähteisiin. Tulokset Etelä-Sudanista osoittavat positiivisia kehityssignaaleja, kuten paikallisyhteisöjen monikäyttöisiä puulajeja kohtaan tunteman arvostuksen sekä niiden halukkuuden istuttaa puita viljely- ja laidunmaille. Yhteisöt halusivat myös kehittää uusia yhteistyömuotoja, jotka korostavat paikallista vastuuta, mutta ne odottivat myös muilta kehityskumppaneilta asianmukaista tukea. Etelä-Sudanissa monenkeskisten ympäristösopimusten täytäntöönpano edellyttää koordinoituja ratkaisuja sekä merkittävästi suurempia resursseja ja panostusta metsä- ja luonnonvarasektorin kapasiteetin rakentamiseen ja koulutukseen. Paikallisten hallintojärjestelmien sekä perinteisen tiedon ja osaamisen hyödyntäminen samoin kuin uusien, laajapohjaisten kehityskumppanuuksien luominen ovat myös keskeisiä onnistumisen edellytyksiä. Ilmeisen suuri merkitys tulee Etelä-Sudanissa olemaan jo uusittuun metsäpolitiikkaan perustuvalla uudella lainsäädännöllä, jonka odotetaan uudella tavalla tunnustuvan paikallisyhteisöjen ja muiden paikallisten toimijoiden merkityksen kestävän metsätalouden harjoittamisessa