Nainen, mies, rakkaus, seksi : Heterosuhteen kulku, kulttuurinen malli ja sitä selittävät diskurssit kahden omaelämäkerta-aineiston valossa

The subject matter of this study is the cultural knowledge concerning romantic male-female relationships in autobiographies written by so called ordinary Finnish men and women born between 1901 and 1965. The research data (98 autobiographies) is selected from two collections by the Finnish Literature Society s folklore archives in the early 1990 s. Autobiographies are cultural representations where negotiation of shared cultural models and personal meanings given to hetero-relationship is evident in an interesting manner. In this research I analyze autobiographies as a written folklore genre. Information concerning male-female relationships is being analyzed using theoretically informed close readings thematic analysis, intertextual reading and reflexive reading. Theoretical implications stem from cognitive anthropology (the idea of cultural models) and an adaptation of discourse theory inspired by Michel Foucault. The structure of the analysis follows the structure of the shared knowledge concerning romantic male-female relationship: the first phase of analysis presents the script of a hetero-relationship and then moves into the actual structure, the cultural model of a relationship. The components of the model of relationship are, as mentioned in the title of the research, woman, man, love and sex. The research shows that all the writers share this basic knowledge concerning a heterosexual relationship despite their age, background or gender. Also the conflicts described and experienced in the relationships of the writers were similar throughout the timespan of the early 1900 s to 1990 s: lack of love, inability to reconcile sexual desires, housework, sharing the responsibility of childcare and financial problems. The research claims that the conflicts in relationships are a major cause for the binary view on gender. When relationships are harmonious, there seems to be no need to see men and women as opposites. The research names five important discourses present in the meaning giving processes of autobiographers. In doing so, the stabile cultural model of male-female relationship widens to show the complexity and variation in data. In this way it is possible to detect some age and gender specific shifts and emphasis. The discourses give meaning to the components of the cultural model and determine the contents of womanhood, manhood, sexuality and love. The way these discourses are spread and their authority are different: the romantic discourse evident in the autobiographies appeal to the authority of love supreme love is the purpose of male-female relationship and it justifies sexuality. In this discourse sex can be the place for confluence of genders. The ideas of romantic love are widely spread in popular culture. Popular scientific discourse defines a relationship as a site to become a man and a woman either from a psychological or a biological point of view. Genders are seen as opposites. These ideas are often presented in media and their authority in science which is seen as infallible. The Christian discourse defines men and women: both should work for the benefit of the nuclear family under the undisputed authority of God. Marital love is based on Christian virtues and within marriage sexuality is acceptable. The discourse I ve named folk tradition defines women and men as guardians of home and offspring. The authority of folk tradition comes from universal truth based in experience and truths known to the mediators of this discourse grandparents, parents and other elders or peers. Societal discourse defines the hetero relationship as the mainstay of society. The authority in societal discourse stems from the laws and regulations that control relationship practices.Tutkimuksen aihe on parisuhdetta koskeva kulttuurinen tieto. Työn aineistona ovat vuosien 1901 1965 välillä syntyneiden naisten ja miesten omaelämäkertojen parisuhdekuvaukset, joiden pohjalta rakennetaan heteroseksuaalisen parisuhteen kulttuurinen malli ja nimetään sitä merkityksellistävät diskurssit. Tutkimuksessa käy ilmi, että aineiston kirjoittajat jakavat heteroseksuaalisen parisuhteen kulttuurisen mallin iästä ja sukupuolesta riippumatta. Myös parisuhteiden konfliktit ovat samoja eri-ikäisillä kertojilla, naisilla ja miehillä: rakkauden puuttuminen, seksuaalisten halujen yhteensovittaminen, kotityöt, lastenhoidon vastuun jakaminen ja taloudelliset ongelmat. Konfliktit parisuhteessa lisäävät kaksinapaista sukupuoliajattelua: naiset ja miehet nähdään toisilleen vastakkaisina ja erilaisina silloin, kun parisuhteessa on ongelmia. Jos suhde on sopuisa, sukupuolieroa ei ole tarvetta tehdä. Kun tekstejä analysoidaan diskurssiteorian kautta, yhdenmukaiselta näyttävä kulttuurinen malli avautuu monisyiseksi kulttuurisen ja henkilökohtaisen tiedon neuvottelemisen kentäksi. Näin voidaan havaita myös joitain ajallisia muutoksia ja sukupuolierityisiä painotuksia. Tutkimus nimeää aineiston pohjalta viisi merkitys-kokonaisuutta eli diskurssia, jotka määrittelevät naiseutta, mieheyttä, rakkautta ja seksuaalisuutta. Romanttisen diskurssin ylin auktoriteetti on elämää suurempi rakkaus, joka tekee elämästä elämisen arvoista. Rakkaus on parisuhteen tarkoitus ja se oikeuttaa myös seksuaalisuuden, joka mahdollistaa eri sukupuolten hetkellisen yhteensulautumisen. Romanttista diskurssia vahvistetaan erityisesti populaarikulttuurissa. Populaaritieteellinen diskurssi määrittelee parisuhteen sukupuolelle tyypillisen käyttäytymisen toteuttamisen paikaksi. Naiset ja miehet nähdään usein biologisesti ja/tai psykologisesti vastakohtaisina toimijoina. Populaaritieteellisiä merkityksiä esitetään usein epäkriittisesti mediassa ja käsitysten auktoriteettina on erehtymättömäksi ajateltu tiede. Kristillinen diskurssi määrittelee naista ja miestä: kummankin tehtävä on toimia perheen hyväksi Jumalan kiistattoman auktoriteetin alla. Aviorakkaus perustuu keskinäiseen kunnioitukseen ja kiintymykseen, jonka kontekstissa myös seksuaalisuus on hyvä asia. Diskurssi välittyy kristillisten tekstien lisäksi myös kansanperinteen tavoin. Kansanperinteen diskurssi määrittelee naista ja miestä kodin ja jälkeläisten tulevaisuuden turvaajina. Kansanperinteen auktoriteettina on kokemuksen tai perinteen äänen kiistämätön totuus isovanhempien, vanhempien tai ikätovereiden välittämänä. Yhteiskunnallinen diskurssi määrittelee parisuhteen yhteiskunnan peruspilariksi. Yhteiskunnallista auktoriteettia edustavat esimerkiksi lait ja säädökset, joilla parisuhde-käytäntöjä säädellään. Tutkimusaineisto on valittu kahdesta Kansanrunousarkiston 1990-luvun alussa toteuttamasta kilpakeruusta. Tutkimuksessa pohditaan omaelämäkertoja folkloristisesta näkökulmasta ja kysytään, millainen on elämäkertojen ilmaisupotentiaali. Parisuhdetta koskevaa tietoa hahmotetaan kognitiivisesta antropologiasta peräsin olevan kulttuuristen mallien teorian sekä Michel Foucault n inspiroiman diskurssiteorian sovellutuksen avulla. Analyysi on toteutettu teoreettisesti informoidun, analyyttisen lähiluvun keinoin