Ruumis ja rauta : esseitä esineiden sosiaalisuudesta

"Body and Iron: Essays on the Socialness of Objects" focuses on the bodily-material interaction of human subjects and technical objects. It poses a question, how is it possible that objects have an impact on their human users and examines the preconditions of active efficacy of objects. In this theoretical task the work relies on various discussions drawing from realistic ontology, phenomenology of body, neurophysiology of Antonio Damasio and psychoanalysis to establish both objects and bodies as material entities related in a causal interaction with each other. Out of material interaction emerge a symbolic field, psyche and culture that produce representations of interactions with material world they remain dependent on and conditioned by. Interaction with objects informs the human body via its somatosensory systems: interoseptive and proprioseptive (or kinesthetic) systems provide information to central nervous system of the internal state of the body and muscle tensions and motor activity of the limbs. Capability to control the movements of one's body by the internal "feel" of being a body turns out to be a precondition to the ability to control artificial extensions of the body. Motor activity of the body is involved in every perception of environment as the feel of one's own body is constitutive of any perception of external objects. Perception of an object cause changes in the internal milieu of the body and these changes in the organism form a bodily representation of an external object. Via these "muscle images" the subject can develop a feel for an instrument. Bodily feel for an object is pre-conceptual, practical knowledge that resists articulation but allows sensing the world through the object. This is what I would call sensual knowledge. Technical objects intervene between body and environment, transforming the relation of perception and motor activity. Once connected to a vehicle, human subject has to calibrate visual information of his or her position and movement in space to the bodily actions controlling the machine. It is the machine that mediates the relation of human actions to the relation of her body to its environment. Learning to use the machine necessarily means adjusting his or her bodily actions to the responses of the machine in relation to environmental changes it causes. Responsiveness of the machine to human touch "teaches" its subject by providing feedback of the "correctitude" of his or her bodily actions. Correct actions form a body technique of handling the object. This is the way of socialness of objects. While responding to human actions they generate their subjects. Learning to handle a machine means accepting the position of the user in the program of action materialized in the construction of the object. Objects mediate, channel and transform the relation of the body to its environment and via environment to the body itself according to their material and technical construction. Objects are sensory media: they channel signals and information from the environment thus constituting a representation of environment, a virtual or artificial reality. They also feed the body directly with their powers equipping their user with means of regulating somatic and psychic states of her self. For these reasons humans look for the company of objects. Keywords: material objects, material culture, sociology of technology, sociology of body, mobility, driving"Ruumis ja rauta" tutkii esineellisten välineiden ja inhimillisen ruumiin lihallis-materiaalisia kohtaamisia: tunnustelua, tarttumista ja liikuttamista, joissa ruumiin kosketus ja voima kanavoituvat välineen kautta ympäristön ja ruumiin välisen suhteen muutokseksi. Kun ruumis tarttuu työkaluun tai käynnistää koneellisen kulkuneuvon voimantuotannon, subjekti pääsee osalliseksi välineiden aktiivisuudesta, niiden kyvystä muuntaa, välittää ja tehostaa ruumiin motorisia käskyjä rakenteilleen ominaisilla tavoin. Peltisakset muuntavat kämmenen puristuksen leikkaavaksi liikkeeksi. Auton liikkeellelähtö saa tuolissa paikoillaan istuvan kuljettajan ympäristön liikkeeseen samalla kun kiihtyvyys iskee ruumiin lihaksiin ja autonomiseen hermostoon. Ruumiin ja raudan liiton ehtona on, että molemmat ovat saman lajin olioita, sillä juuri ruumiinsa kautta inhimillinen subjekti on vuorovaikutuksessa materiaalisen ympäristönsä kanssa. Ruumis on materiaalinen ja biomekaaninen, siksi se on altis fysikaalisille voimille, joita koneet ja laitteet tuottavat ja jotka kohtaamisissa materiaalisten esineiden ja rakenteiden kanssa ruumiiseen välittyvät. Subjekti tuntee ruumiiseensa kohdistuvat voimat paineena tai puristuksena, kiihtyvyytenä tai hidastuvuutena. Sisäisaistit rekisteröivät ruumiin tasapainotilaa horjuttavat voimat, joita lihastyöllä vastustetaan. Sisäisaisteihin ihminen tukeutuu myös ohjatessaan välineitä, sillä palaute välineen käyttäytymisestä rekisteröidään ruumiilla. Miten välineet vastaavat ruumiin liikkeisiin on välineiden responsiivisuutta, jonka ruumiissa tuottamat muutokset ovat sensuaalista tietoa. Sensuaalinen tieto on välinetuntoa, jonka avulla ruumiillinen subjekti säätelee vuorovaikutustaan objektien kanssa. Kytkeytyminen tekniseen välineeseen tyypillisesti vahvistaa subjektin kykyä muotoilla ympäristöään sekä laajentaa tämän toiminnan ulottuvuutta aika-tilan avaruudessa samalla kun se eristää hänen ruumiinsa ympäristöstään ja kanavoi tilan aistimisen mahdollisuuksia. Toimintakyvyn ja sensuaalisten aistimusten riippuvuus ruumiinulkoisesta välineestä psyykkisesti varaa objektin, jonka kanssa ruumis toimii. Ääritapauksessa väline saattaa tuntua korvaamattoman arvokkaalta. Tämä on ymmärrettävissä vain siten, että esineellisestä objektista on tullut osa käyttäjänsä minuutta. Psykoanalyyttisesti ajatellen minuus muodostuu kaikesta siitä, mistä minä itse kokee määräävänsä. Se, mikä on minän kontrollissa, tulee osaksi itseä. Ja sikäli kuin ihminen kykenee määräämään esineistä ja ohjaamaan välineitä, joita hänen ympärilleen kasautuu, nämä objektit lankeavat hänen minuutensa piiriin. Koneet, jotka muuntavat ruumiin vähäisetkin motoriset liikkeet voimaksi, joka työskentelee käyttäjänsä puolesta, asettavat subjektin "lapsiruhtinaan" asemaan. Hän voi odottaa koneen ponnistelevan puolestaan ja samalla säilyttää määräysvallan sen toiminnan suuntaamisesta ja jatkumisesta. Koneet asettuvat omistajansa itseobjekteiksi, joiden kautta minä säätelee mielihyväänsä. Esineiden tärkeys minuuden ylläpitäjänä on seurausta niiden kyvystä vaikuttaa ruumiin somaattiseen tilaan ja somaattisen tilan kautta psyykeen. Koska esineillä on kausaalista ja symbolista voimaa, subjekti voi käyttää niitä oman ympäristönsä, psykofysiologisen tilansa ja sosiaalisten suhteidensa säätelyyn. Ja siksi ihmiset hakeutuvat objektien seuraan. Avainsanat: materiaaliset objektit, materiaalinen kulttuuri, tekniikan sosiologia, mobiliteetti, autoil