The Soviet Union, Finland and the Cold War : The Finnish Card in Soviet Foreign Policy, 1956-1959

From the Soviet point of view the actual substance of Soviet-Finnish relations in the second half of 1950s clearly differed from the contemporary and later public image, based on friendship and confidence rhetoric. As the polarization between the right and the left became more underlined in Finland in the latter half of the 1950s, the criticism towards the Soviet Union became stronger, and the USSR feared that this development would have influence on Finnish foreign policy. From the Soviet point of view, the security commitments of FCMA-treaty needed additional guarantees through control of Finnish domestic politics and economic relations, especially during international crises. In relation to Scandinavia, Finland was, from the Soviet point of view, the model country of friendship or neutrality policy. The influence of the Second Berlin Crisis or the Soviet-Finnish Night Frost Crisis in 1958-1959 to Soviet policy towards Scandinavia needs to be observed from this point of view. The Soviet Union used Finland as a tool, in agreement with Finnish highest political leadership, for weakening of the NATO membership of Norway and Denmark, and for maintaining Swedish non-alliance. The Finnish interest to EFTA membership in the summer of 1959, at the same time with the Scandinavian countries, seems to have caused a panic reaction in the USSR, as the Soviets feared that these economic arrangements would reverse the political advantages the country had received in Finland after the Night Frost Crisis. Together with history of events, this study observes the interaction of practical interests and ideologies, both in individuals and in decision-making organizations. The necessary social and ideological reforms in the Soviet Union after 1956 had influence both on the legitimacy of the regime, and led to contradictions in the argumentation of Soviet foreign policy. This was observed both in the own camp as well as in the West. Also, in Finland a breakthrough took place in the late 1950's: as the so-called counter reaction lost to the K-line, "a special relationship" developed with the Soviet Union. As a consequence of the Night Frost Crisis the Soviet relationship became a factor decisively defining the limits of domestic politics in Finland, a part of Finnish domestic political argumentation. Understood from this basis, finlandization is not, even from the viewpoint of international relations, a special case, but a domestic political culture formed by the relationship between a dominant state, a superpower, and a subordinate state, Finland.Neuvostoliiton näkökulmasta neuvostoliittolais-suomalaisten suhteiden tosiasiallinen sisältö 1950-luvun toisella puoliskolla erosi selvästi sekä samanaikaisesta että myöhemmästä ystävyys- ja luottamusretoriikkaan pohjaavasta julkisesta kuvasta. Kun 1950-luvun jälkipuolella oikeiston ja vasemmiston välinen jako Suomessa korostui, niin Neuvostoliiton kritisointi voimistui, ja se pelkäsi muutosten vaikuttavan myös Suomen ulkopolitiikkaan. YYA-sopimuksen turvallisuuspoliittisille sitoumuksille oli Neuvostoliiton kannalta saatava lisätakuut kontrolloimalla myös Suomen sisäpolitiikkaa ja taloussuhteita, erityisesti kansainvälisten kriisien yhteydessä. Skandinaviaan nähden Suomi oli neuvostonäkökulmasta ystävyys-tai puolueettomuuspolitiikan mallimaa. Berliinin toisen kriisin ja yöpakkasten vaikutuksia Neuvostoliiton Skandinavian politiikkaan vuoden vaihteessa 1958-1959 on tarpeen tarkastella tältä kannalta. Neuvostoliitto käytti Suomea, maan johdon myötävaikutuksella, välineenä sekä Norjan ja Tanskan NATO -jäsenyyden heikentämiseksi että Ruotsin liittoutumattomuuden ylläpitämiseksi. Suomen kiinnostus EFTA -jäsenyyteen yhtä aikaa Skandinavian maiden kanssa kesällä 1959 näyttää aiheuttaneen paniikkireaktion Neuvostoliitossa, jossa pelättiin taloudellisten järjestelyjen mitätöivän yöpakkaskriisin sille tuomat poliittiset edut. Tapahtumahistorian ohella tutkimus tarkastelee konkreettisten etujen ja ideologian vuorovaikutusta yksilöissä ja päätöksentekojärjestelmissä. Välttämättömät yhteiskunnalliset ja ideologiset uudistukset Neuvostoliitossa vuoden 1956 jälkeen vaikuttivat sekä järjestelmän legitimiteettiin, että johtivat ristiriitaisuuksiin sen ulkopolitiikan perusteluissa. Tämä havaittiin niin omassa leirissä kuin lännessä. Myös Suomessa 1950-luvun jälkipuolella tapahtui läpimurto: kun ns. vastareaktio hävisi K- linjalle, kehittyi erityissuhde Neuvostoliiton kanssa. Yöpakkasten seurauksena Neuvostoliitto-suhteesta tuli ratkaisevasti sisäpolitiikan ehtoja määrittelevä tekijä Suomessa, osa sisäpoliittista argumentaatiota. Suomettuminen ei näin ymmärrettynä ole, myöskään kansainvälisten suhteiden näkökulmasta, mikään erityistapaus vaan hallitsevan valtion, supervallan, ja alistetussa asemassa olevan valtion välisestä suhteesta muodostunut sisäpoliittinen kulttuuri