Oral Health among Iranian Preadolescents : A School-Based Health Education Intervention

The present study assessed oral health and its determinants among Iranian preadolescents, and evaluated a school-based health education programme aimed to promote their oral health. The target population of this study comprised a random sample of the third-grade school children (n = 459) of all public primary schools in 19 areas of Tehran city. The data came from a clinical examination of the children and two self-administered questionnaires: one for children, and one for mothers. The clinical dental examination was performed for recording children's oral health. The mothers' questionnaires covered background factors, oral self-care (OSC) behaviours and oral health-related knowledge and attitude statements. After baseline data collection, a community trial was designed as a 3-month school-based intervention study. For the intervention trial, the third-grade classes as the clusters were randomly assigned to the intervention and control groups. Three kinds of intervention were implemented, one in class, one via the parents, and one as a combination of these. One group served as controls with no intervention. The outcome measures of the study were changes in plaque and bleeding scores recorded. The results showed that mean dmft was 3.75 (SD = 2.8) for the primary teeth and mean DMFT was 0.4 (SD = 0.9) for the permanent teeth. All children had plaque on at least one index tooth and bleeding on probing in at least one index tooth occurred in 81%. About one-third (34%) of the children reported favourable OSC and less than half (46%) of the children reported brushing their teeth at least twice daily. Girls reported favourable OSC (OR = 2.0), had decay-free teeth (OR = 1.8) and treated permanent teeth (OR = 3.3) more than did boys. Mother's oral health-related aspects, i.e., mother's favourable OSC, high knowledge levels of and positive attitudes towards oral health, and active supervision of the child's tooth brushing had a positive effect on all aspects of children's oral health status and behaviours (ORs from 1.3 to 1.9). After the intervention, the results showed a strong intervention effect on healthy gingiva in both groups where parents were involved: the parental-aid group (OR = 7.7, 95% CI 2.2-27.7) and combined group (OR = 6.6, 95% CI 2.0-22.1). To improve children's oral health, community school-based oral health educational programmes should be established to include all primary schools. These programmes should benefit from the common risk factor approach and a multi-sectored approach to employ for communication between the community, the school, and the family. Oral health interventions should empower the parents' ability to improve their own oral health behaviour and then to transfer that healthy behaviour to their children.Iranilaisten esimurrosikäisten suuterveys: koulussa toteutettu terveyskasvatuskokeilu ja sen tehokkuus. Tutkimuksessa tutkittiin Iranilaisten esimurrosikäisten suun terveyttä ja siihen vaikuttavia tekijöitä iranilaisilla ja arvioitiin koulussa toteutetun terveyskasvatuskokeilun tuloksellisuutta. Tutkimukseen valittiin satunnaisotannalla 459 kolmasluokkalaista Teheranissa. Tutkimustiedot kerättiin lasten hampaistotarkastuksen ja kyselyjen avulla, joihin vastasivat koululaiset ja heidän äitinsä. Terveyskasvatuskokeilu suoritettiin koululuokissa, vanhempien toimesta ja näiden yhdistelmänä. Tulokset osoittivat, että koululaisilla oli keskimäärin 3,8 reikiintynyttä, reikiintymisen takia poistettua tai paikattua maitohammasta ja keskimääräin 0.4 vastaavaa pysyvää hammasta. Ilman reikiä oli 78 % pysyviä hampaita omaavista ja 15 % maitohampaallisista lapsista. Kaikilta lapsista löytyi hammasplakkia ja 81 % ilmeni verenvuotoa ikenistä. Tutkittaessa hampaiden harjauksen tiheyttä, fluoripitoisen hammastahnan käyttöä ja sokeripitoisen välipalojen määrää ilmeni että vain kolmasosa koululaisista voitiin luokitella nykyisten omahoitosuositusten mukaisesti käyttäytyviin. Tytöillä suositusten mukainen omahoito oli yleisempää ja heillä oli useammin reikiintymätön tai hoidettu hampaisto kuin pojilla. Äitien hyvä omahoitokäyttäytyminen, paremmat tiedot hammassairauksista ja suuterveyteen liittyvät myönteisemmät asenteet heijastuivat heidän lastensa parempana suuterveytenä ja terveyskäyttäytymisenä. Aktiivisesti lasten harjaamista valvoneiden äitien tytöt olivat ahkerimpia harjaajia mutta tätä yhteyttä ei löytynyt heidän poikiensa osalta. Heikoimmin koulutettujen äitien lapsilla oli eniten reikiintyneitä ja sen takia poistettuja sekä pysyviä että maitohampaita. Vanhempien mukanaolo vaikutti positiivisesti kokeilun tuloksellisuuteen. Sekä vanhempien yksin että yhteistyössä koulun kanssa tekemä terveyskasvatus näkyi selvästi kohonneena ienterveytenä kummassakin ryhmässä. Tutkimustulokset tukevat käsitystä että lasten suuterveyden parantamiseksi kouluissa toteutetut terveyskasvatusohjelmat ovat tuloksellisia ja ne tulisi olla osa koulujen arkea. Suuterveyskasvatus tulisi toteuttaa osana yleistä terveyskasvatusta jolloin moniammatillisesti voidaan vaikuttaa riskitekijöihin ja mahdollistaa koulun, lasten lähiympäristön ja perheen yhteistyö. Lasten vanhempien rooli terveyttä edistävän käyttäytymisen mallina on tärkeä