Näppärien mummojen muistelukirjonta : yhteisöllistä ja voimauttavaa käsityöilmaisua

The aim of the study was to get acquainted with the activity of Näppärät Mummot, a Lahti-based crafts society, and its importance to the wellness of the members of the group. The selected aim, i.e., analyzing the wellness, largely affected the whole research process and its results. According to earlier studies in the field, different forms of craft and expressional activity promote one's wellness as well as support the work for one's identity. Based on my theoretical knowledge, my research was set out to: 1) form a general view of crafts culture within Näppärät Mummot and 2) find out how recollective craft that promotes wellness is perceived through communality, experiential activity, work for one's identity, and divided as well as undivided craft. Qualitative field work was governed by ethnographic research strategy, according to which I set out to get thoroughly familiar with the society I was studying. The methods I used to collect data were participant observation and thematic interview. I used a field diary for writing down all data I acquired through the observation. The interviewee group was formed by seven members of Näppärät Mummot. An mp3 recorder was used to record the interviews, which I transcribed later. The method for data analysis was qualitative content analysis, for which I used Weft QDA, a qualitative analysis software application. I formed themes that shed light on research tasks from the data using coding and theory-driven analysis. I kept literature and data I collected in cooperation through the whole analysis process. Lastly, drawing from the classes of meaning of therapeutic craft that I sketched by means of summarizing and classifying, I presented the central concepts that describe the main results of the study. The main results were six concepts that describe Näppärät Mummot's crafts culture and recollective craft with its wellness-beneficial effect: 1) autobiographical craft, 2) shared work for one's identity, 3) shared intention for craft, 4) craft as a partner, 5) individual manner of craft, and 6) shared improvement. Craft promoted wellness in many ways. It was used to promote inner life management in difficult times and it also provided sensations of empowerment through pleasure from craft. Expressional, shared craft also served as means of reinforcing one's identity in various ways. Expressional work for one's identity through autobiographical themes of craft represented rearranging one's life through holistic craft. A personal way of doing things also served as expressional action and work for one's identity even with divided craft. Shared work for identities meant reinforcing the identities of the members through discourses of craft and interaction with their close ones. What proves the interconnection between communality and craft as well as their shared meaning is that communality motivated the members to work on their craft projects, while craft served as the means of communication between the members: communication through craft was easier than lingual communication. The results can not be generalized to apply to other groups: they are used to describe the versatile means of recollective craft to promote the well-being among the crafts society Näppärät Mummot. However, the results do introduce a new perspective to the social discussion on how cultural activities promote well-being.Tutkielman tavoitteena oli perehtyä Lahdessa toimivan Näppärät mummot -käsityöryhmän toimintaan ja sen merkitykseen jäsentensä hyvinvoinnille. Hyvinvointinäkökulman valinta ohjasi koko tutkimusprosessia: aineistonkeruuta, analyysiä ja vaikutti siten myös tutkimuksen tuloksiin. Aikaisempien tutkimusten mukaan erilaisilla käsityömuodoilla ja ilmaisullisella toiminnalla on erilaisia mahdollisuuksia tekijänsä hyvinvoinnin edistämisessä ja identiteettityössä. Teoreettisen tietämykseni pohjalta asetin tutkimustehtävikseni: 1) Muodostaa kokonaiskuva käsityökulttuurista Näppärät mummot -ryhmässä. 2) Millä tavalla hyvinvointia edistävä muistelukäsityö hahmottuu yhteisöllisyyden, kokemuksellisuuden, identiteettityön sekä kokonaisen ja ositetun käsityön näkökulmista? Laadullista kenttätutkimusta ohjasi etnografinen tutkimusstrategia, jonka mukaisesti pyrin perehtymään syvällisesti tutkimani yhteisön toimintaan. Aineistonkeruumenetelminä käytin osallistuvaa havainnointia ja teemahaastattelua. Havainnoinnin yhteydessä kerätyn tiedon taltioin kenttäpäiväkirjaan. Haastattelun kohteeni olivat seitsemän Näppärien mummojen jäsentä. Haastattelut äänitin mp3-nauhurilla ja litteroin ne tekstimuotoon. Analyysimenetelmänä käytin laadullista sisällönanalyysia, jonka apuna toimi Weft QDA -tietokoneohjelma. Muodostin aineistosta teemoittelun ja teoriasidonnaisen analyysitavan avulla tutkimustehtäviä valottavia teemoja. Ilmiöpohjaisen käsittelytavan vuoksi teoreettinen kirjallisuus ja tutkimusaineisto kulkivat rinnakkain koko analyysiprosessin ajan. Näin pyrin välttämään teorioiden irrallisuutta aineistostani. Hahmottelemistani terapeuttisen käsityön merkitysluokista muodostin lopuksi tiivistämällä ja tyypittelemällä keskeiset käsitteet, jotka kuvaavat tutkimuksen päätuloksia. Tutkimuksen päätuloksiksi tiivistyivät kuusi Näppärien mummojen käsityökulttuuria sekä muistelukäsityötä ja sen hyvinvointia edistävää vaikutusta kuvaavaa käsitettä: 1) omaelämäkerrallinen muistelukäsityö, 2) yhteisöllinen identiteettityö, 3) yhteisöllinen käsityöintentio, 4) käsityö kumppanina, 5) oma käsityötyyli ja 6) yhteinen kehittäminen. Käsityö toimi monin tavoin hyvinvoinnin edistäjänä. Sen avulla edistettiin sisäistä elämänhallintaa vaikeissa elämäntilanteissa ja toisaalta se tarjosi voimaantumisen kokemuksia käsityön tekemisen ilon kautta. Ilmaisullinen ja yhteisöllinen käsityö toimi identiteetin rakentamisen työkaluna monin tavoin. Omaelämäkerrallisten käsityöaiheiden kautta tapahtuva ilmaisullinen identiteettityö tarkoitti oman elämän uudelleen jäsentelyä kokonaisen käsityön avulla. Myös ositetun käsityöprosessin yhteydessä yksilöllinen käsityön tekemisen tyyli toimi ilmaisullisena toimintana ja identiteettityönä. Yhteisöllinen identiteettityö tarkoitti, että yksilö peilasi identiteettiään yhteiskunnallisiin käsityödiskursseihin ja itselleen läheisiin ihmisiin. Yhteisöllisyyden ja käsityön yhteen kietoutuneesta merkityksestä kertoo, että yhteisöllisyys antoi motivaatiota käsityön tekemiseen ja käsityö toimi viestinä ihmisten välillä – sen avulla oli helpompi jakaa kokemuksia kuin kielellisten keinojen avulla. Tutkimuksen tuloksia ei voi yleistää koskemaan muita kohderyhmiä, vaan niiden avulla kuvataan muistelukäsityön monipuolisia mahdollisuuksia hyvinvoinnin edistäjänä Näppärät mummot -ryhmässä. Tulokset tuovat kuitenkin yhden näkökulman yhteiskunnalliseen keskusteluun kulttuuritoiminnan hyvinvointia edistävästä vaikutuksesta