Is a Majority Enough? : Psychological Well-being and Its Relation to Academic and Prosocial Motivation, Self-regulation and Achievement at school

This cross-sectional study analyzed psychological well-being at school using the Self-Determination theory as a theoretical frame-work. The study explored basic psychological needs fulfillment (BPNS), academic (SRQ-A), prosocial self-regulation (SRQ-P) and motivation, and their relationship with achievement in general, special and selective education (N=786, 444 boys, 345 girls, mean age 12 yrs 8 mths). Motivation starts behavior which becomes guided by self-regulation. The perceived locus of control (PLOC) affects how self-determined this behavior will be; in other words, to what extent it is autonomously regulated. In order learn and thus to be able to accept external goals, a student has to feel emotionally safe and have sufficient ego-flexibility—all of which builds on satisfied psychological needs. In this study those conditions were explored. In addition to traditional methods Self-organizing maps (SOM), was used in order to cluster the students according to their well-being, self-regulation, motivation and achievement scores. The main impacts of this research were: a presentation of the theory based alternative of studying psychological well-being at school and usage of both the variable and person-oriented approach. In this Finnish sample the results showed that the majority of students felt well, but the well-being varied by group. Overall about for 11–15% the basic needs were deprived depending on the educational group. Age and educational group were the most effective factors; gender was important in relation to prosocial identified behavior. Although the person-oriented SOM-approach, was in a large extent confirming what was no-ticed by using comparison of the variables: the SEN groups had lower levels of basic needs fulfillment and less autonomous self-regulation, interesting deviations of that rule appeared. Some of the SEL- and GEN-group members ended up in the more unfavorable SOM-clusters, and not all SEN-group members belonged to the poorest clusters (although not to the best either). This evidence refines the well-being and self-regulation picture, and may re-direct intervention plans, and turn our focus also on students who might otherwise remain unnoticed. On the other hand, these results imply simultaneously that in special education groups the average is not the whole truth. On the basis of theoretical and empirical considerations an intervention model was sug-gested. The aim of the model was to shift amotivation or external motivation in a more intrinsic direction. According to the theoretical and empirical evidence this can be achieved first by studying the self-concept a student has, and then trying to affect both inner and environmental factors—including a consideration of the basic psychological needs. Keywords: academic self-regulation, prosocial self-regulation, basic psychological needs, moti-vation, achievementUuden oppimiselle on henkistä tilaa, jos oppilas voi hyvin. Väitöstukimuksessa lähdettiin oppilaan kokemuksesta. Selvitettiin oppilaan psyykkistä hyvinvointia, siihen sidoksissa olevaa motivaatiota ja koulusaavutuksia. Tuloksena oli, että enemmistö vajaan 800 oppilaan joukosta voi hyvin. Kuitenkin tavanomaisen kokoisessa luokassa keskimäärin kolme tai neljä oppilasta voi huonosti. Se sitoo heidän psyykkistä energiaansa – jota silloin ei riitä opiskeluun. Psyykkisen hyvinvoinnin, motivaation ja koulusaavutusten mukaan muodostui kuusi klusteria. Odottamatonta oli, että yleisopetuksen ja testein valittujen luokkien oppilaista enemmän kuin joka neljäs sijoittui ”onnettomien suorittajien” klusteriin, jossa koulumenestys oli kyllä hyvä, mutta psyykkiset perustarpeet heikosti tyydyttyvät. Toisaalta yhtä suuri osa heistä kuului kaikkein suotuisimpaan ryhmään. Ennakko-oletuksia vahvistavasti havaittiin, että erityisopetuksen oppilaat ja pojat olivat yliedustettuina ”motivoitumattomien ja heikosti suoriutuvien” klusterissa ja kaikkein suotuisimmassa alaryhmässä erityisoppilaiden osuus oli erittäin vähäinen. Se ei kuitenkaan ollut koko totuus, vaan osa erityis oppilaista sijoittui ryhmään, jossa perustarpeet olivat kunnossa ja koulusaavutukset keskimääräisiä. Tulokset viittaavat siihen, että tietyn tyyppiseen luokkaan joutuminen tai pääseminen määrää koulu-uran laatua ja suuntaa. Ei riitä, että enemmistö oppilaista voi hyvin. Tutkimuksen taustateorian perusteella kaikkien riittävän hyvinvoinnin tukeminen koulussa ei vaadi lisäresursseja, vaan on mahdollista, kun lähdetään psyykkisten perustarpeiden tukemisesta: autonomiasta, pätevyydestä ja liittymisestä. Mitä enemmän oppilas tuntee olevansa oppimisensa ohjaimissa ja kuuluvansa yhteisöön, sitä paremmin hän hyväksyy myös ulkopuolisia (esimerkiksi opetussuunnitelman) tavoitteita - mikä on kouluoppimisen edellytys. Pätevyyden tunne saa tarttumaan uusiin haasteisiin. Pätevyyden tunnetta kasvattavissa oppimisympäristöissä älykkyys ymmärretään muotoutuvana ja moniulotteisena ja virhe nähdään tutkimuskohteena eikä uhkana. Pinnallisen suorittamisen sijasta oppilaat innostuvat todellisesta oppimisesta, kun ulkonaisen palkitsemisen sijasta iloitaan yhdessä omista ja muidenkin kehitysaskelista. Oppimisympäristötekijöillä voidaan vaikuttaa siihen, miten oppilas tulkitsee opettajilta, vanhemmilta ja tovereilta saamaansa palautetta. Tulkintojen perusteella määräytyy, miten hän sitoutuu koulutyöhön, selviää vastoinkäymisistä ja miten hänen tulevaisuuden uskonsa rakentuu