Reconsidering Relativism and Intentionalism in Interpretation : Donald Davidson, Hermeneutics, and Pragmatism

This study focuses on two philosophical issues related to the interpretation of art. Firstly, it considers the role of authorial intentions in interpretation. Secondly, the study raises the issue of relativism in interpretation through a discussion of the relativistic tendencies apparent in the views of three major figures of contemporary philosophy: Joseph Margolis, Hans-Georg Gadamer, and Richard Rorty. The major goal of the thesis is to develop a theory of interpretation supporting the role of authorial intentions in interpretation on the basis of Donald Davidson s late philosophy of language and the holistic account of interpretation that underlies different parts of his philosophy. It is my belief that an intentionalist view of interpretation built on Davidsonian elements manages to form the most convincing defense of that interpretive position against the skepticism present in the views of Margolis, Gadamer, and Rorty. The theoretical issues addressed in the thesis are illuminated by discussions of case-examples, most importantly Richard Wagner s The Valkyrie, Thomas Adés America: A Prophecy, and some symphonies by Dimitri Shostakovich. In chapter one, I present a critical discussion of Margolis robust relativism. While finding Margolis criticism of the self-refutive argument plausible, I, nevertheless, argue that the relativistic logic Margolis offers should not be favored in interpretation. The first parts of chapter two outline Davidsonian intentionalism by presenting a reading of Davidson s later work in philosophy of language and mind, and by indicating its relationship to Davidson s views of literature. Then, I shall compare Davidson s ideas with some recent modest forms of intentionalism found in analytic aesthetics, and argue that Davidsonian intentionalism is in many respects more satisfactory compared to them. Chapter three engages Gadamer s hermeneutics by defending E.D. Hirsch s criticism of Gadamer. Uncovering the shortcomings in the replies of Gadamer s followers to Hirsch s criticism serves as a basis for the defense of intentionalism in interpretation carried out in the chapter. That defense is then extended with a discussion of some recent hermeneutic readings of Davidson s views. Chapter four deals with the standing of intentionalism through Rorty s pragmatist approach to literature. By indicating the position of pragmatist notions of aesthetic experience and imagination in Davidsonian intentionalism, it is shown that an intentionalist approach need not be as impoverished with regard to the value Rorty attributes to literature as he assumes. The concluding chapter outlines some ways in which one can be a pluralist with regard to art and interpretation without falling into relativism.Väitöskirjani pureutuu kahteen taiteen tulkinnan filosofian keskeisimpään ongelmaan. Ensinnäkin siinä keskitytään kysymykseen tekijän intentioiden asemasta tulkinnassa. Toiseksi siinä nostetaan esille relativismin ongelma, toisin sanoen kysymys siitä, millä perusteilla tulkintojen keskinäistä pätevyyttä voidaan arvioida ja miten ehdottomia perusteita tulkintojen tueksi voidaan ylipäänsä esittää. Näitä kysymyksiä tarkastellaan erilaisista filosofisista lähtökohdista. Keskeisen viitekehyksen muodostavat Joseph Margolisin "vahva relativismi , Hans-Georg Gadamerin hermeneutiikka sekä Richard Rortyn pragmatismi. Väitöskirjani kokonaistavoitteena on muotoilla näissä teorioissa ilmenevien relativististen piirteiden vastapainoksi Donald Davidsonin näkemysten pohjalta systemaattisempi tekijän intention painoarvoa tulkinnassa puolustava teoria. Davidsonin arvo tutkimukselleni on nimenomaan siinä, että Davidsonin myöhäisten kielifilosofiaa, tulkinnallista holismia ja kirjallisuutta käsittelevien tekstien pohjalta on uskoakseni mahdollista luoda kaikista vakuuttavin vastaus Margolisin, Gadamerin ja Rortyn näkemyksissä esiintyviin intentionalismi-kritiikkeihin. Väitöskirjassa esille nostettuja filosofisia kysymyksiä lähestytään monin paikoin konkreettisten esimerkkien kautta. Keskeisinä esimerkkeinä toimivat Richard Wagnerin Valkyyria, eräät Dimitri Shostakovichin sinfoniat sekä Thomas Adésin America: A Prophecy. Ensimmäisessä luvussa esitän kriittisen luennan Margolisin kulttuurisesta relativismista. Vaikka pidänkin Margolisin teoriaa vakuuttavimpana relativismin nykymuotona, esitän luvussa useita perusteita sille, miksi tulkintojen oikeutuksessa ei tulisi turvautua Margolisin muotoilemankaltaiseen relativistiseen logiikkaan. Toisen luvun ensimmäisissä jaksoissa hahmottelen davidsonilaista intentionalismia osoittamalla Davidsonin myöhäisten holismia ja kielifilosofiaa käsittelevien tekstien yhteydet hänen näkemyksiinsä kirjallisuuden tulkinnasta. Luvun myöhemmissä jaksoissa vertaan Davidsonin ajatusten pohjalta luotua tulkintanäkemystä analyyttisessä estetiikassa esiintyneisiin maltillisen intentionalismin muotoihin, ja väitän, että davidsonilainen intentionalismi on monessa suhteessa niitä vakuuttavampi. Kolmannessa luvussa lähestyn tulkinnan historiallista luonnetta korostavaa Gadamerin hermeneutiikkaa puolustamalla E.D. Hirschin yli 40 vuotta sitten esittämää Gadamer-kritiikkiä. Gadamerin filosofian kommentaattoreiden Hirschin kritiikkiin esittämissä vastauksissa esiintyvien puutteiden osoittaminen muodostaa keskeisen lähtökohdan luvussa esitetylle intentionalismin puolustukselle. Syvennän tuota puolustusta luvun lopussa käsittelemällä joitakin Davidsonin filosofiasta viime aikoina tehtyjä hermeneuttisia luentoja. Neljännessä luvussa intentionalististen teorioiden asemaa tarkastellaan Rortyn pragmatismiin sisältyvän kirjallisuus- ja tulkintanäkemyksen pohjalta. Keskeisenä väitteenäni Rortyn haastetta vastaan toimii se, että intentionalistiset lähestymistavat eivät ole niin hedelmättömiä lähestymistapoja suhteessa niihin sosiaalisiin ja kulttuurisiin arvoihin, joita Rorty kirjallisuuteen liittää, kuin tämä olettaa. Tässä yhteydessä pragmatistifilosofi John Deweyn esittämä näkemys esteettisestä kokemuksesta ja mielikuvituksesta nousee tutkimuksessani keskeiselle sijalle. Viimeisessä luvussa hahmottelen joitakin tapoja, joilla pluralistinen lähestymistapa taiteeseen ja tulkintaan voidaan sovittaa yhteen tekijän intention painoarvoa korostavan tulkintanäkemyksen kanssa