Modernity, postmodernity and identity of jazz in Chile : The cases of the generation of 1990 and Ángel Parra

This research is about jazz in Chile in relation to modernity and identity. Final chapters focus and detach latest jazz musician s generation in 1990 decade and composer guitarist Angel Parra. An historic and sociological approach is developed, which will be useful for modernity and identity analysis, and so on post modernity and globalization. Modernity has been studied in texts of Adorno, Baudrillard, Brünner, García Canclini, Habermas and Jameson. Identity has been studied in texts of Aharonián, Cordúa, Garretón, Gissi, Larraín and others. Chapter 3 is about Latin-American musicology and jazz investigations, in relation to approach developed in chapter 2. Chapters 4 and 5 are about history of jazz in Chile until beginning of XXI century. Chapter 6 focuses in Ángel Parra Orrego. Conclusions of this investigation detach the modernist mechanical that has conducted jazz development in Chile, which in Ángel Parra´s case has been overcame by a post modernist behaviour. This behaviour has solved in a creative way, subjects like modernity and identity in jazz practice in a Latin-American country.Moderni, postmoderni ja identiteetti Chilen jazz-musiikissa: Ángel Parra ja 1990-luvun sukupolvi Tiivistelmä: Tutkimus käsittelee jazzmusiikkia Chilessä suhteessa modernismiin ja identiteettiin. Päätösluvut keskittyvät 1990-luvun uusinta jazzmuusikoiden sukupolvea sekä säveltäjä-kitaristia Ángel Parraa. Lähestymistapa on historiallinen ja sosiologinen, mikä edesauttaa modernismin ja identiteetin analyysia, jota kehitellään edelleen postmodernismiin ja globalisaatioon. Modernismia ovat tutkineet Adorno, Baudrillard, Brünner, García Canclini, Habermas ja Jameson. Identiteettiä ovat tutkineet Aharonián, Cordúa, Garretón, Gissi, Larrain ja monet muut. Luvussa kolme tarkastellaan Latinalaisen Amerikan musiikkitiedettä ja jazztutkimuksia suhteessa tutkimuksen lähestymistapaan, joka on esitelty luvussa kaksi. Luvut neljä ja viisi käsittelevät jazzin historiaa Chilessä 2000-luvun alkuun. Luku kuusi keskittyy Ángel Parra Orregoon. Tutkimuksen johtopäätöksissä tarkastellaan modernismin mekaniikkaa, joka on ohjannut jazzin kehitystä Chilessä. Ángel Parran kohdalla kehitys on ollut postmodernistista. Hänen musiikkinsa on edennyt luovalla tavalla, modernismi ja identiteetti ilmenevät hänen jazzmusiikissaan Latinalaiselle Amerikalle ominaiseen tapaan