At the Limits of Presentation : Coming-into-Presence and its Aesthetic Relevance in Jean-Luc Nancy's Philosophy

This study investigates the significance of art in Jean-Luc Nancy s philosophy. I argue that the notion of art contributes to some of Nancy s central ontological ideas. Therefore, I consider art s importance in its own right whether art does have ontological significance, and if so, how one should describe this with respect to the theme of presentation. According to my central argument, with his thinking on art Nancy attempts to give one viewpoint to what is called the metaphysics of presence and to its deconstruction. On which grounds, as I propose, may one say that art is not reducible to philosophy? The thesis is divided into two main parts. The first part, Presentation as a Philosophical Theme, is a historical genesis of the central concepts associated with the birth of presentation in Nancy s philosophy. I examine this from the viewpoint of the differentiation between the ontological notions of presentation and representation by concentrating on the influence of Martin Heidegger and Jacques Derrida, as well as of Hegel and Kant. I give an overview of the way in which being or sense for Nancy is to be described as a coming-into-presence or presentation . Therefore, being takes place in its singular plurality. I argue that Nancy redevelops Heidegger s account of being in two principal ways: first, in rethinking the ontico-ontological difference, and secondly, by striving to radicalize the Heideggerian concept of Mitsein, being-with . I equally wish to show the importance of Derrida s notion of différance and its inherence in Nancy s questioning of being that rests on the unfoundedness of existence. The second part, From Ontology to Art, draws on the importance of art and the aesthetic. If, in Nancy, the question of art touches upon its own limit as the limit of nothingness, how is art able to open its own strangeness and our exposure to this strangeness? My aim is to investigate how Nancy s thinking on art finds its place within the conceptual realm of its inherent difference and interval. My central concern is the thought of originary ungroundedness and the plurality of art and of the arts. As for the question of the difference between art and philosophy, I wish to show that what differentiates art from thought is the fact that art exposes what is obvious but not apparent, if apparent is understood in the sense of givenness. As for art s ability to deconstruct Nancy s ontological notions, I suggest that in question in art is its original heterogeneity and diversity. Art is a matter of differing art occurs singularly, as a local difference. With this in mind, I point out that in reflecting on art in terms of spacing and interval, as a thinker of difference Nancy comes closer to Derrida and his idea of différance than to the structure of Heidegger s ontological difference.Väitöskirjani Presentaation rajoilla: läsnäoloon-tuleminen ja sen esteettinen merkitys Jean-Luc Nancyn filosofiassa tarkastelee taiteen asemaa Jean-Luc Nancyn (s. 1940) ajattelussa. Väitän, että Nancyn käsitys taiteesta valottaa hänen keskeisiä ontologisia kysymyksiään uudesta näkökulmasta. Tutkin taidetta suhteessa olemisen käsitteeseen pohtien sitä, miten Nancyn ymmärrys taiteesta kytkeytyy hänen tulkintaansa olemisesta presentaationa , läsnäolevaksi-tulemisena. Käsitykseni mukaan Nancyn taidetta koskeva ajattelu antaa näkökulman niin sanottuun läsnäolon metafysiikkaan ja sen dekonstruktioon. Esitän, että Nancyn taiteen filosofia ei ole pelkistettävissä olemisen ajatteluun. Tutkimukseni jakautuu kahteen pääjaksoon. Ensimmäisessä osassa Presentaatio filosofisena teemana selvitän esittämisen synnyn historiallista taustaa Nancyn ajattelussa. Tutkin kahden ontologisen käsitteen, presentaation ja representaation , eroa. Lähestyn aihetta Martin Heideggerin ja Jacques Derridan sekä Hegelin ja Kantin filosofian kautta. Olemista joka vastaa Nancyn käsitettä mieli voidaan luonnehtia läsnäoloon-tulemiseksi tai esittämiseksi (présentation). Oleminen tapahtuu siten ainutkertaisen monikollisesti. Tämän perusteella väitän, että Nancy kehittää Heideggerin ajatusta olemisesta etenkin kahdella tapaa: yhtäältä Nancy esittää uudelleentulkinnan ontologisesta erosta, ja toisaalta hän pyrkii radikalisoimaan Heideggerin käsitteen Mitsein, kanssa-oleminen . Lisäksi osoitan, millainen on Derridan eron, différancen, merkitys ja sen osuus Nancyn olemisen tulkinnassa. Työn toinen osa Ontologiasta taiteeseen käsittelee taidetta ja estetiikkaa. Jos oletetaan, että Nancyn tuotannossa kysymys taiteesta koskee taiteen ja ei-minkään rajaa, miten taide voi avautua sille, mikä on taiteelle vierasta? Miten taide voi avata oman kokijansa vieraudelle? Nancyn ajattelulle ovat keskeisiä ajatukset taiteen olemassaolon alkuperäisestä pohjattomuudesta ja taiteen ja eri taiteenlajien monikollisuudesta. Tutkin näitä ongelmia eron ja katkoksen käsitteiden näkökulmasta. Nähdäkseni taiteen erottaa filosofiasta se seikka, että taide esittää sen, mikä on ilmeistä (évident) mutta ei esiin tulevaa (apparent), jos esiin tuleva ymmärretään annetuksi . Väitteeni mukaan taiteen kyky purkaa Nancyn ontologiaa puolestaan perustuu taiteen käsitteen alkuperäiseen heterogeenisyyteen ja taiteenlajien moneuteen. Taiteessa on siten kyse eroamisesta taide tapahtuu yksitellen, paikallisena erottumisena. Osoitan, että pohtiessaan taidetta tilallisuuden ja katkoksen asiana Nancy lähestyy ennemmin Derridan filosofiaa kuin Heideggeria ja tämän ontologista eroa