Joululahjoja vaalibudjetissa? : Eduskunnan budjettipäätökset vuosina 1967-2003 poliittisten suhdannevaihteluiden teorian näkökulmasta

Tutkimuksessa tarkastellaan eduskunnan toimintaa valtion talousarvion vahvistamismenettelyssä. Tutkimus ankkuroituu poliittisten suhdannevaihteluiden teorian opportunistisiin malleihin, joiden keskiössä on oletus taloutta omaksi poliittiseksi hyödykseen manipuloivista poliitikoista. Tutkimusperinteen piirissä on perinteisesti keskitytty tarkastelemaan hallituksen opportunistista toimintaa ja parlamenttien toiminnan tutkiminen on jäänyt vähemmälle. Tutkimuksessa laajennetaan poliittisten suhdannevaihteluiden teorian hallitusvetoista näkökulmaa soveltamalla teorian keskeistä oletusta vaalibudjetoinnista talousarvion viimekätisen hyväksyjän, eduskunnan, tutkimiseen: onko eduskunnan budjettipoliittinen aktiviteetti vuosina 1967 2003 ollut vaalien rytmittämää? Vaaliajankohdan ohella eduskunnan toimintaa on toissijaisesti selitetty kahdella kontrollimuuttujalla: talouskehityksellä sekä vuonna 1992 muuttuneilla budjetointikäytännöillä, pienkorjausmäärärahoista luopumisella sekä kehysmenettelyn aloittamisella. Eduskunnan budjettipoliittinen toiminta on työssä operationalisoitu 1) eduskunnan hallituksen esitykseen tekemiksi muutoksiksi sekä 2) tehdyiksi ja hyväksytyiksi talousarvioaloitteiksi sekä aloitteiden perusteella hyväksytyiksi määrärahoiksi. Aineisto on kerätty valtiopäiväasiakirjoista, pääasiassa valtiovarainvaliokunnan budjettimietinnöistä ja eduskunnan kirjelmistä sekä vastauksista. Menomuutosaineiston osalta validiteettiin on kiinnitetty erityistä huomiota käymällä läpi myös valtiovarainvaliokunnan kokouspöytäkirjat vuosilta 1967 2003. Lopputuloksena on tutkimuksen kysymyksenasettelun kannalta validi aineisto, joka sisältää vain ja ainoastaan eduskuntalähtöiset menojen muutokset. Analyysia varten aineisto on jaettu kahteen osaan. Toinen aineisto sisältää eduskunnan muuttaman lainsäädännön kustannusvaikutukset, toisessa nämä on jätetty huomioimatta. Aineistoa on analysoitu regressioanalyysin avulla. Tulokset osoittavat, että eduskunnan tekemien menojen muutosten osalta vaalisykli on koko budjetin loppusumman tasolla havaittavissa selvimmin aineistossa, joka sisältää eduskunnan muuttaman lainsäädännön kustannusvaikutukset. Sen sijaan lainsäädännön huomiottajättävässä aineistossa sykliä ei voida havaita lainkaan yhtä selkeästi. Hallinnonaloittaisessa tarkastelussa poliittisten suhdannevaihteluiden teorian mukaiselle budjetoinnille on saatu eniten tukea opetusministeriön hallinnonalalla. Talousarvioaloitteita tarkasteltaessa vaalien mukaan ajoittunut budjettiaktiviteetti on havaittavissa selkeimmin tehdyissä talousarvioaloitteissa, jotka kuvaavat yksittäisten kansanedustajien toimintaa. Sen sijaan eduskunnan enemmistön hyväksynnän vaativien aloiteindikaattorien - aloitteiden hyväksymisosuus ja aloitteiden perusteella hyväksytyt määrärahat - kehitys on ollut paljon heikommin vaalien ehdollistamaa. Yhteistä kaikille aloitemittareille kuitenkin on, että pienkorjausmäärärahoista luopuminen selittää aktiivisuuden laskua vuodesta 1992 lähtien