Psykososiaalisten tekijöiden vaikutus sosioekonomisten ryhmien välisiin eroihin liikuntakäyttäytymisessä

Terveyden kannalta oleelliseen liikunnan harrastamiseen vaikuttavat ympäristötekijöiden lisäksi monet psykososiaaliset tekijät. Tässä tutkimuksessa selvitettiin psykososiaalisten tekijöiden sekä sosioekonomisen aseman yhteyksiä liikuntakäyttäytymiseen. Tarkoituksena oli tutkia, selittävätkö psykososiaaliset tekijät sosioekonomisen aseman mukaisia eroja liikunnan määrässä. Liikuntaa tarkasteltiin kahdella eri tasolla: vapaa-ajan liikunta ja kokonaisliikunta. Kokonaisliikunta sisältää vapaa-ajan liikunnan lisäksi työmatkaliikunnan, työhön liittyvän liikunnan sekä kaikenlaisen hyötyliikunnan. Psykososiaalisista tekijöistä tarkasteltiin liikuntaan liittyvää pystyvyyttä, liikuntaan liittyvää sosiaalista tukea, itsekontrollia ja masentuneisuutta. Sosioekonominen asema määriteltiin koulutusvuosien ja tulojen mukaan. Aineistona oli FINRISKI 2007 -tutkimuksen ositetulla satunnaisotannalla kerätty DILGOM-alaotos. Tutkittavat olivat iältään 25–74-vuotiaita suomalaisia naisia (N = 2699) ja miehiä (N = 2325). Muuttujien yhteyksiä selvitettiin ensin korrelaatioanalyysin avulla. Sekä vapaa-ajan liikunnan että kokonaisliikunnan suhdetta sosioekonomiseen asemaan tutkittiin yksisuuntaisella varianssianalyysilla. Tämän jälkeen varianssianalyysilla selvitettiin psykososiaalisten tekijöiden ja sosioekonomisen aseman yhteyksiä. Lisäksi sosioekonomisen aseman ja sukupuolen, sekä psykososiaalisten tekijöiden ja sukupuolen, interaktioita selvitettiin kaksisuuntaisella varianssianalyysilla. Psykososiaalisten tekijöiden ja sosioekonomisen aseman yhteyttä liikuntaan tutkittiin logistisella ja lineaarisella regressioanalyysilla. Korkeampi sosioekonominen asema oli yhteydessä runsaampaan vapaa-ajan liikuntaan. Sen sijaan kokonaisliikunta oli vähäisempää ylemmässä sosioekonomisessa asemassa olevilla. Psykososiaalisiin tekijöihin sosioekonominen asema oli yhteydessä siten, että liikuntaan liittyvän pystyvyyden, liikuntaan liittyvän sosiaalisen tuen sekä itsekontrollin tasot olivat korkeampia ylemmässä sosioekonomisessa asemassa olevilla. Sen sijaan masentuneisuus oli yleisempää alemmassa sosioekonomisessa ryhmässä. Korkeampi liikuntaan liittyvä pystyvyys, liikuntaan liittyvä sosiaalinen tuki ja itsekontrolli olivat yhteydessä sekä runsaampaan vapaa-ajan liikuntaan että kokonaisliikuntaan. Masentuneisuus puolestaan oli yhteydessä vähäisempään vapaaajan liikuntaan ja kokonaisliikuntaan. Lisäksi liikuntaan liittyvä pystyvyys, liikuntaan liittyvä sosiaalinen tuki sekä itsekontrolli selittivät sosioekonomisen aseman mukaisia eroja vapaa-ajan liikunnassa. Masentuneisuuden yhteyttä ei analyyseissa todettu. Kokonaisliikunnan ja sosioekonomisen aseman negatiiviseen yhteyteen psykososiaalisilla tekijöillä ei ollut vaikutusta. Keskeisiä lähteitä olivat tieteellisten vertaisarvioitujen julkaisujen artikkelit sekä Bandura, A. (1997): Self-efficacy. The exercise of control