Liberalisoituva alkoholipolitiikka ja suomalainen sosiaalityö : Miten sosiaalityö asemoi itseään hyvinvointiyhteiskunnassa?

Tutkielmani liittyy Suomessa 2000-luvulla käytyyn keskusteluun lisääntyneistä alkoholihaitoista. Tuon tutkielmallani tietoa alkoholiehtoisen sosiaalityön tilasta hyvinvointiyhteiskunnassa. Tarkastelen Suomen alkoholipolitiikkaan merkittävästi vaikuttaneiden suurten yhteiskunnallisten kehitystrendien kuten kansainvälistymisen, uusliberalismin ja hyvinvointivaltion purkamisen suhdetta alkoholiehtoiseen sosiaalityöhön. Tutkimuskysymykseni on: Miten sosiaalityöntekijät asemoivat sosiaalityötä hyvinvointiyhteiskunnassa? Tutkielmani teoreettinen näkökulma on ihmistieteelliseen tutkimusperinteeseen lukeutuva kulttuurintutkimus. Tarkastelen sosiaalityötä sekä alkoholipolitiikkaa kulttuurisesti konstruoituvina kokonaisuuksina. Olen päätynyt näkökulmaan sen takia, että alkoholin kulutusta säätelevät normit sekä ongelmajuomisen haittoja korjaava sosiaalityö ovat yhteiskunnan sosiaalisessa kanssakäymisessä syntyneiden arvojen värittämiä. Ymmärrykseni yhteiskunnasta on voimakkaasti sosiaalisesti konstruoitunut. Sen mukaan tutkielmani tuottaa vallitsevan yhteiskunnallisen tilan kannalta arvorelevanttia tietoa. Tarkoitukseni on selventää sitä, miten yhteiskunnallisten muutosten ajoittainen ennakoimattomuus voi yhteiskunnan kulttuuriseen konstruoitumiseen törmätessään aiheuttaa sosiaalityön kannalta haastavia tilanteita. Tutkielmani aineisto on kerätty teemahaastatteluilla. Olen haastatellut kymmentä Helsingin kaupungin sosiaaliviraston sosiaalityöntekijää. Kuusi heistä työskenteli haastatteluhetkellä eri aikuissosiaalityön tehtävissä ja neljä A-klinikalla sosiaaliterapeutteina. Analyysimetodina olen käyttänyt aineiston teemoittelua ja temaattista analyysia. Ne lukeutuvat osaksi laadullista sisällönanalyysiä. Olen etsinyt aineistosta sosiaalityötä hyvinvointiyhteiskuntaan paikantavia ulottuvuuksia. Olen tiivistänyt aineistosta hahmottamani ulottuvuudet yhteentoista sosiaalityötä yhteiskunnassa paikantavaan tyyppiin, jotka olen nimennyt metaforamaisilla nimillä. Tyyppikuvauksilla tuon esille sosiaalityön tilaa ja paikkaa yhteiskunnassa. Olen jakanut paikannukset kolmeen ulottuvuuteen: uusliberalistinen talousdiskurssi, suomalainen päihdepalvelujärjestelmä sekä sosiaalityön professio ja ammatilliset näkemykset. Ulottuvuudet kertovat sosiaalityön asemointien syistä, seurauksista ja luonteesta. Kaksi ensimmäistä ulottuvuutta ovat sosiaalityön arvojen ja yhteiskunnallisten tehtävien näkökulmasta negatiivisia sekä haitallisia. Ne ovat yhteydessä yhteiskunnan rakenteelliseen kehitykseen sekä ylikansallisiin taloudellisiin kehitystrendeihin. Kolmas ulottuvuus on sosiaalityön kannalta positiivisempi ja antaa viitteitä sen kehitysmahdollisuuksista. Ulottuvuus keskittää katseen sosiaalityön itsekritiikin potentiaaliin sekä painottaa sosiaalityön halua kehittyä yhteiskunnallisena keskustelijana. Kaiken kaikkiaan alkoholiehtoinen sosiaalityö jää lisääntyvien alkoholihaittojen oloissa hyvinvointiyhteiskunnan taloudellisten arvojen varjoon. Sosiaalityön mahdollisuuksia merkittävästi ja monella tasolla määrittelevään palvelujärjestelmään rantautunut hyvinvointiyhteiskunnan taloudellisesti rationaalinen logiikkaa ei ole kovinkaan sosiaalityölähtöistä. Se ei huomioi riittävästi alkoholipolitiikan ja juomakulttuurin muutoksia eikä alkoholiehtoisen sosiaalityön tarpeita. Sosiaalityön päihdepalvelujärjestelmästä riippumaton ääni hyvinvointiyhteiskunnassa on melko hiljainen. Alkoholipolitiikan ja hyvinvointiyhteiskunnan palvelujärjestelmän muutokset aiheuttavat viranomaistyönä tehtävälle sosiaalityölle haasteita monella tasolla