Vedinkaston käyttö lehmän utaretulehduksen ehkäisyssä : Kirjallisuuskatsaus ja selvitys Suomen markkinoilla olevista aineista

Utaretulehdukset aiheuttavat maidontuottajille merkittäviä tappioita. Vedinten ihon ja vetimenpäiden huono kunto lisää utaretulehduksen riskiä, pidentää lypsyaikaa ja vähentää tuotosta. Vedinkaston käyttö on yksi mahdollinen keino vähentää ja ennaltaehkäistä utaretulehduksia sekä parantaa vedinten ihon ja vetimenpäiden kuntoa. Vedinkastoaineen tarkoitus on tuhota vetimen pinnalla olevia utaretulehduksia aiheuttavia bakteereita ja siten estää niiden pääsy vedinkanavaan. Vedinkaston käyttö ehkäisee parhaiten tartunnallisia utaretulehduksia, jotka leviävät lypsyn yhteydessä. Suomessa tyypillisiä tartunnallisia utaretulehduksia aiheuttavia bakteereja ovat Staphylococcus aureus, koagulaasinegatiiviset stafylokokit sekä Corynebacterium bovis. Vedinkaston käytöllä ei ole hyvää ehkäisevää tehoa ympäristöperäisten bakteerien kuten Streptococcus uberiksen ja Escherichia colin aiheuttamia utaretulehduksia vastaan. Tämä johtuu vedinkastoaineen heikentyneestä vaikutuksesta vetimen pinnalla lypsyjen välillä, jolloin tartunta tapahtuu. Jodi, klooriheksidiini, kloorihappo ja klooridioksidi, lineaarinen alkyylibentseenisulfonihappo sekä maitohappo yhdessä lyhytketjuisten rasvahappojen kanssa ovat vedinkastojen tehoaineita, jotka ehkäisevät uusia utaretulehduksia. Ympäristöperäisiä utaretulehduksia estävät jodi-, klooriheksidiini- ja klooridioksidipohjaiset vedinkastovalmisteet. Vetimen pinnalle kalvon muodostavat vedinkastoaineet suojaavat utaretulehduksilta hieman perinteisiä valmisteita paremmin, mutta niiden käyttöön liittyy riski vedinten ihon ja vetimenpäiden kunnon huononemisesta. Suomessa oli markkinoilla keväällä 2010 38 vedinkastovalmistetta. Yleisimmät vaikuttavat aineet olivat maitohappo ja jodi. Kolmasosasta valmisteita maahantuojien ja valmistajien toimittamien tuotetietojen perusteella ei voitu osoittaa tehoa. Vedinkastoihin lisätään hoitavia aineita tehoaineiden haitallisten vaikutusten vähentämiseksi ja vetimen suojaksi ympäristötekijöitä vastaan. Hoitavien aineiden sopiva pitoisuus on noin 8–10 %. Suurin osa Suomen markkinoilla olevista vedinkastoista sisälsi alle 5 % hoitavia aineita, joista yleisin oli glyseroli. Vedinkastoaineiden käyttöturvallisuustiedotteessa varoitettiin ihmiselle aiheutuvasta terveysvaarasta 74 %:ssa valmisteista. Yleisimpiä vaaroja olivat silmien ja ihon ärsytys, vakavan silmävaurion vaara, myrkyllisen kaasun muodostus, haitallisuus hengitettynä ja syövyttävyys. Vedinkaston käyttäjän tulee välttää omaa altistumista aineelle. Lain mukaan vedinkastoainetta saa käyttää vain välittömästi lypsyn jälkeen ja sen käytöstä on pidettävä kirjaa. Käytettävän vedinkastoaineen pitää olla hyväksytty ja rekisteröity. Vedinkastoaineita koskeva lainsäädäntö perustuu biosididirektiiviin. Biosidien vaikuttavien aineiden arviointiohjelma saadaan päätökseen vuonna 2014. Vedinkastoaineissa sallitut tehoaineet selviävät siihen mennessä. Toistaiseksi vaikuttava aine saa olla arviointia odottava aine kuten maitohappo tai vetyperoksidi. Arvioinnin perusteella markkinoilta on määrätty poistettavaksi isopropanolia ja natriumkloriittia tehoaineena sisältävät valmisteet, mutta lain toteutus on kesken. Tässä lisensiaatintyössä koottiin luettelo Suomessa myytävistä vedinkastovalmisteista helpottamaan sopivan valmisteen valintaa. Luettelossa on arvioitu valmisteiden tehoa sekä ilmoitettu muun muassa vaikuttavat ja hoitavat aineet sekä soveltuvuus automaattilypsyyn