Taking precautions, controlling Nordic future : the narrative construction of the Nordic dispositif of risk

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.The subject of this thesis is the broadening and intensification of Nordic security cooperation during the past two-three years and particularly as a result of the two major crises of autumn 2008 - the Russo-Georgian war and the global financial crisis. The thesis is based on the notion of risk, which has gathered significant momentum in the field of social sciences due to the increasing complexity and unpredictability of contemporary society. Ulrich Beck's work on risk society will be broadly presented in order to understand the new, uncertain environment and the consequences it has on policy-making. The thesis, however, sides with Beck's critics, namely the recent foucauldian research on risk governmentality. Especially the works of Ewald (1999, 2002) and Ardau and Van Munster (2005, 2007, 2008) have inspired the thesis theory-wise. Where Beck holds that life in the risk society will eventually lead to a better modernity and reflexive policy-making, the foucauldian approach draws attention to how late-modern risks are already controlled and tamed by governmental actions. Risk avoidance has become the moral obligation of the whole society and this rather prevents societal development than enhances it. Similarly to Aradau and Van Munster, the thesis analyses the multiform risk practices in contemporary societies - in political discourses, decision-making, law and individual level action - through the notion of dispositif of risk. Narrative analysis serves as the central research method. As the developments in Nordic security cooperation are fairly recent, the main attention is given to the new rationalities (discourses and statements) concerning Nordic (in)security and future. These narratives of risk create new boundaries between us and 'the Other'. The research material consists of addresses mainly in the Nordic Council 2007 and 2008 sessions, and speeches held by Nordic ministers or high ranking officials in years 2007, 2008 and 2009. Nordic initiatives and reports will also be utilised. The empirical part is sectioned into three Nordic discourses: globalisation, societal security (including defence issues) and international crisis management. According to the research, the Nordic countries are obliged to cooperate with each other in security matters due to the increasing uncertainty of their future. Particularly the Russo-Georgian war, the financial crisis and the increasing interest in the High North have raised the level of Nordic insecurity. So far, the Nordics have been well-equipped to meet new non-military threats, but in the current situation, waiting for security risks to materialise is not a sufficient option: they must be prevented. The establishment of expensive surveillance systems in the Nordic are requires intense cooperation, as also stated by the recent 'Stoltenberg report'. This research brings new theoretical and empirical information to the field of Nordic studies, which has somewhat lost popularity to European studies. Contrary to the theses of Nordic Peace scholars, such as Archer (2005) and Joenniemi (2007), this thesis concludes that the Nordic countries are no longer abstaining from securitizing speech acts or taking the future as it comes, not trying to influence its' course. It proposes that the Nordics are preparing for the insecure future by securitizing a number of areas. In slight contradiction, the Nordic international statements and actions are based on absolute normativity and the renunciation of precautionary action.Tämän tutkimuksen aiheena on pohjoismaisen turvallisuusyhteistyön laajeneminen ja syveneminen viimeisen kahden-kolmen vuoden aikana, sekä etenkin syksyn 2008 merkittävien kriisien - Georgian sodan ja globaalin talouskriisin - seurauksena. Tutkimuksen lähtökohtana toimii riskin käsite, joka saanut huomiota yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa maailman muuttuessa yhä monimutkaisemmaksi ja vaikeammin ennakoitavaksi. Sosiologi Ulrich Beckin 1990-luvun alussa kehittämää riskiyhteiskunnan käsitettä hyödynnetään työssä laajalti uudenlaisen, epävarman ympäristön ymmärtämisessä. Työssä tehdään kuitenkin selvä pesäero Beckiin ja nojataan viimeaikaiseen foucaultilaiseen tutkimukseen, joka käsittelee hallinnointia riskin kautta. Erityisesti Ewaldin (1999, 2002) sekä Aradaun ja Van Munsterin (2005, 2007, 2008) kriittiset kirjoitukset ovat vaikuttaneet teoreettisen viitekehykseen. Siinä missä Beck ajattelee elämän riskiyhteiskunnassa johtavan parempaan moderniuteen, jossa politiikanteko on muuttunut refleksiiviseksi, foucaultilainen lähestymistapa kiinnittää huomiota siihen, kuinka uusia riskejä jo kontrolloidaan politiikassa. Riskien ennaltaehkäisystä on tullut koko yhteiskunnan laajuinen tehtävä, mikä pikemmin estää kaiken yhteiskunnallisen kehityksen kuin edistää sitä. Työssä hyödynnetään Aradaun ja Van Munsterin kehittämää riskin dispositiivin käsitettä, jonka avulla voidaan kuvata riski -ajattelun vaikutuksia niin poliittisen päätöksentekoon kuin yksilöiden toimintaan. Tutkimusmetodina toimii narratiivinen analyysi. Koska pohjoismainen turvallisuusyhteistyö on tällä hetkellä vielä suurelta osin keskustelun tasolla, keskitytään tutkimuksessa pohjoismaisen epävarmuuden ja riskin sekä näiden hallintaan liittyviin narratiiveihin, jotka rakentavat uusia sosiaalisia jakolinjoja sekä erotuksia meidän ja 'toisen' välille. Aineistona käytetään Pohjoismaiden neuvostossa pääosin vuosina 2007 ja 2008 pidettyjä puheenvuoroja sekä pohjoismaisten ministerien vuosina 2007, 2008 ja 2009 pitämiä puheita. Myös erinäisiä pohjoismaisia aloitteita ja raportteja on hyödynnetty. Empiirinen osio on jaettu kolmeen eri pohjoismaiseen diskurssiin: globalisaatio, yhteiskuntaturvallisuus (mukaan luettuna puolustusyhteistyö) ja kansainvälinen kriisinhallinta. Tutkimuksen mukaan Pohjoismaat ovat nykytilanteessa pakotettuja tekemään turvallisuuspoliittista yhteistyötä johtuen vaikeasti ennakoitavasta tulevaisuudestaan. Erityisesti Georgian sota, kansainvälinen talouskriisi sekä nopeasti kasvanut kiinnostus Arktisia alueita kohtaan ovat nostaneet Pohjoismaista epävarmuuden tunnetta. Pohjoismaat ovat tähän asti pystyneet varsin hyvin varautumaan uudentyyppisiin uhkiin, mutta nykytilanteessa varautuminen ja uhkien kohtaaminen eivät ole riittäviä toimenpiteitä: riskit täytyy estää. Kalliiden valvontajärjestelmien hankinta vaatii pohjoismaista yhteistyötä, kuten hiljattain julkaistu ns. Stoltenbergin raportti ehdottaa. Tutkimus tuo uutta teoreettis-empiiristä tietoa Pohjoismaiden tutkimuksen kentälle, joka on jossain määrin menettänyt suosiotaan Euroopan unionin tutkimuksen kustannuksella. Toisin kuin pohjoismaista rauhaa tutkineet Archer (2005) ja Joenniemi (2007) ovat todenneet, tämän tutkimuksen mukaan Pohjoismaat eivät enää ensisijaisesti pyri välttämään turvallistamista tai pidä yllä passiivista linjaa tulevaisuuden tai turvallisuusasioiden suhteen. Tutkimus ehdottaa, että Pohjoismaat varautuvat epävarmaan tulevaisuuteen mitä moninaisin turvallistamisen keinoin. Hieman ristiriitaisesti Pohjoismaiden kansainvälinen toiminta perustuu kuitenkin ehdottomaan normatiivisuuteen ja ennaltaehkäisevien toimenpiteiden kieltoon