Refugees in Finnish municipalities : from dispersal to the Helsinki Metropolitan Region

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Refugees and asylum seekers have became a key political issue in European Union. The state policies on immigration vary from one EU country to another, but the focus of them is the same: to limit the entry of un-wanted immigrants, namely third country nationals coming from the developing countries. However, obligated by the international legislation on refugee protection and human rights, the EU member states have not been able to close their borders from refugees and asylum seekers, and governments in most European countries have designed special reception programs for refugees and asylum seekers. Although refugees with traumatic experiences require special help, the motivation for refugee reception programs is often other than the needs of refugees, as this study of the Finnish refugee reception program will show. This study examines the Finnish refugee reception program in which the state makes a contract with a municipality that provides welfare services to the refugees. The contract defines the liabilities between the state and the municipalities: municipalities are responsible for providing refugees welfare services and the state is responsible for compensating municipalities with the costs for producing these services. The state subsidises the municipality for three years. This study will show that refugees leave the first municipalities before the state subsidy expires and move to a municipality that, however, is not entitled to the state compensation. This result raises several important questions. Has the dispersal of refugees all over the country been a reasonable policy from the point of view of the state, municipalities and refugees? Has the policy achieved its goal in settling the refugees permanently in municipalities with employment opportunities? Have the consequences of this policy been taken into account when the policy was formulated? By analysing the development of the refugee policy in Finland and other European countries, and examining the Finnish contract-based system of refugee reception and in taking into account the legacy of the Finnish regional policy, this study concludes that the Finnish refugee reception policy has a bias towards small and rural municipalities.Pakolaisista ja turvapaikanhakijoista on tullut 1990-luvulla yksi keskeisimmistä sisä- ja ulkopoliittisen keskustelun aiheista Euroopassa. Vaikka Euroopan valtioiden lainsäädännöt ja käytännöt suhteessa siirtolaisiin eroavat toisistaan merkittävästi, yhdistää niitä kuitenkin pyrkimys rajoittaa ei-toivottujen siirtolaisten, lähinnä muiden kuin läntisten teollisuusmaiden kansalaisten, maahanpääsyä. Euroopan valtiot eivät kuitenkaan ole pystyneet täysin estämään ei-toivottujen siirtolaisten maahanpääsyä. Kansainvälisen pakolaislainsäädännön ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen velvoittamana Euroopan Unionin jäsenmaiden on ollut pakko avata rajansa pakolaisille, ja monissa maissa pakolaisia varten on räätälöity erityisiä pakolaisten vastaanotto-ohjelmia. On selvää, että pakolaiset tarvitsevat erityisapua selviytyäkseen traumaattisista kokemuksistaan ja sopeutuakseen usein täysin vieraaseen kulttuuriin. Vastaanotto-ohjelmien taustalla oleva motivaatio voi kuitenkin olla aivan toinen kuin halu vastata pakolaisten tarpeisiin, kuten tämä tutkimus suomalaisesta pakolaisten vastaanottojärjestelmästä osoittaa. Tässä lisensiaattityössä tutkitaan suomalaista pakolaisten vastaanottojärjestelmää, joka perustuu valtion ja kunnan välille solmittavaan sopimukseen. Sopimuksessa kunnan tehtäväksi tulee järjestää pakolaisille hyvinvointipalvelut ja valtio sitoutuu maksamaan kunnalle laskennallisen korvauksen pakolaisista aiheutuvista ylimääräisistä kuluista. Valtio tukee kuntaa kolmen vuoden ajan. Tässä tutkimuksessa osoitetaan tilastoselvityksen avulla, että merkittävä osa pakolaisista muuttaa pois alkusijoituskunnista siihen mennessä, kun valtion korvaukset alkusijoituskunnalle loppuvat, ja pakolaisen toinen asuinkunta jää usein ilman valtion tukea. Tämä tutkimustulos herättää tärkeitä kysymyksiä: onko politiikan tavoitteista, mm. pysyväisluonteisen asumisen järjestämisestä pakolaisille, onnistuttu, ja onko politiikan seurauksiin kiinnitetty huomiota politiikkaa valitessa? Analysoimalla pakolaispolitiikassa tapahtuneita muutoksia Suomessa ja muissa Euroopan maissa ja tarkastelemalla suomalaista pakolaisten vastaanottopolitiikkaa sekä aluepolitiikan merkitystä suomalaisessa sosiaalipolitiikassa tämä tutkimus osoittaa, että suomalaista pakolaisten vastaanottopolitiikkaa on pikemminkin suunniteltu aluepoliittisesta näkökulmasta pakolaisten tarpeiden näkökulman sijaan