Mikrobilääkkeiden käyttö lemmikkieläimillä, erityisesti käyttöaiheiden tarkastelu koiralla

Tutkimuksia mikrobilääkkeiden käytöstä eläimillä eri indikaatioihin on tehty hyvin vähän. Mikrobilääkkeiden käyttö lemmikkieläimillä ei ole samalla tavalla lain kautta säädeltyä kuin tuotantoeläimille. Tästä johtuen uusia antimikrobisesti vaikuttavia lääkkeitä voidaan helposti alkaa käyttää lemmikkieläimille jopa ilman selkeää käyttöaihetta. Tutkimuksemme tavoitteena oli kerätä tietoa mihin indikaatioihin mikrobilääkkeitä käytetään Yliopistollisessa Eläinsairaalassa sekä verrata tietoa voimassa oleviin Maa- ja Metsätalousministeriön antibioottityöryhmän antamiin käyttösuosituksiin. Tietojen perusteella arvioimme onko mikrobilääkkeiden käyttö hallittua ja oikein suunnattua ja onko joitain osa-alueita joissa antibioottien käyttöä tulisi jollain tavalla ohjata. Keräsimme kuuden kuukauden ajalta, marraskuu 2000-huhtikuu 2001, tiedot kaikista eläinsairaalan pieneläinklinikalta määrätyistä mikrobilääkemääräyksistä. Tarkastelimme lähinnä potilaan saamaa antibioottia siihen indikaatioon mihin se oli määrätty sekä hoitojakson pituutta. Yli 20 % koirapotilaista (1324/5918) määrättiin peroraalista mikrobilääkettä. Yleisimmin käytettyjä olivat beetalaktaamit (49 %). Beetalaktaameista suosituimpia olivat ensimmäisen polven kefalosporiinit ja amoksisilliini-klavulaanihappo. Fluorokinolonien käyttö oli kaiken kaikkiaan melko vähäistä, niitä oli määrätty 4 % resepteistä. Eläinlääkärit määräsivät pyoderman hoitoon useimmiten laajakirjoisia beetalaktaameja, suositeltujen makrolidi-linkosamidien sijaan. Tämä poikkeaminen käyttösuosituksista on hyväksyttävää ottaen huomioon koiran pyodermassa usein esiintyvän Staphylococcus intermediuksen resistenssitilanteen. Akuutin virtsatieinfektion hoitoon käytettiin suositusten mukaisesti eniten trimetopriimi-sulfonamideja sekä amoksisilliini-klavulaanihappoa. Käyttöaiheita joissa mikrobilääkkeiden käyttö oli runsasta tai perusteetonta oli antibioottien käyttö kuurina leikkausten jälkeen kunnollisen antibioottiprofylaksian sijaan, akuuttien suolisto-oireiden hoito antibiootilla sekä mikrobilääkkeen määrääminen pienien haavojen ja traumojen hoitoon. Lääkemääräyksistä huomattava osa koski edellä mainittuja käyttöaiheita, joten erityisesti niiden kohdalla suosituksia olisi syytä painottaa. Koska Yliopistollinen Eläinsairaala toimii opetussairaalana, olisi tärkeää, että sillä on selkeä ja toimiva mikrobilääkepolitiikka