Kavion kantaosan gammakuvauslöydösten yhteys sädeluu- ja kaviorustoalueen röntgenologisiin löydöksiin hevosten etukavioissa

Gammakuvaus on herkkä menetelmä luuston aineenvaihdunnallisten muutosten paikallistamiseen. Kohonnut aktiivisuus on usein merkki patologisesta prosessista kuten tulehduksesta tai murtumasta. Röntgenkuvauksella on hyvä erottelukyky luussa tapahtuneille muutoksille. Sädeluussa tavataan usein röntgenologisia löydöksiä, joiden kliininen merkitys on epäselvä. Kaviorustojen luutumaa nähdään suomenhevosten etukavioissa yleisesti ja sen merkitystä ontuman aiheuttajana pidetään myös kyseenalaisena. Huono kaviotasapaino voi myös aiheuttaa kantaosiin mekaanista rasitusta. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, 1) onko gammakuvauksessa todetulla sädeluualueen lisääntyneellä aktiivisuudella yhteyttä sädeluussa ilmeneviin röntgenologisiin löydöksiin, ja 2) onko kavioruston luutuma-asteella tai –tyypillä yhteyttä gammakuvauslöydökseen. Alkuperäisenä aineistona olivat vajaan kahden vuoden aikana Yliopistollisessa eläinsairaalassa käyneet 107 hevosta, joille oli tehty etujalkojen gammakuvaus. Sädeluututkimukseen otettiin mukaan hevoset, joilla oli gammakuvauksessa todettu vähintään lievästi kohonnutta aktiivisuutta sädeluualueella. Näiden etukaviot oli myös röntgenkuvattu lateromediaalisuunnassa ja dorsoproksimaali-palmarodistaaliviistosuunnassa. Yhteensä aineistoon kuului 22 etujalkaa. Sädeluualueen aktiivisuudella havaittiin tilastollisesti merkitsevä yhteys sädeluun lateraali- ja mediaalireunojen uudisluumuodostukseen, ns. kokonaisindeksiin (sädeluun röntgenlöydösten summa), distaalireunan synoviaalikanavien kokoon ja distaalireunan epäsäännöllisyyteen. Aineiston kaikilla hevosilla oli vähintään kohtalainen kaviotasapaino, eikä huonon kaviotasapainon yhteyttä kantaosan gammakuvauslöydökseen saatu tutkittua. Kaviorustotutkimukseen otettiin mukaan suomenhevoset, joiden (etu)kaviot oli röntgenkuvattu ainakin dorsopalmaari-suunnassa gammakuvauksen yhteydessä tai ajallisesti lähituntumassa. Yhteensä aineistoon kuului 32 etujalkaa. Aineisto oli pieni, mutta se kattoi kaikki tyven luutuma-asteet ja –tyypit, lukuunottamatta reaktiivista liitoslinjaa tyven luutuman ja erillisen luutumiskeskuksen välillä. Gammakuvauksessa havaittiin kavion mediaalikannalla aktiivisuutta useammin kuin lateraalikannalla. Kummankaan kannan aktiivisuuden ja samanpuoleisen tyven luutuman välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. Erillisiin luutumiskeskuksiin ei liittynyt kannan aktiivisuutta. Yhdeltä voimakkaasti aktiiviselta mediaalikannalta löytyi röntgenkuvissa luutuneesta rustosta röntgenharva linja, joka tulkittiin murtumaksi