Kerjäläisyys sosiaaliturvajärjestelmänä

Kerjääminen on toiminut myös suomalaisten keskuudessa vuosisatoja virallisen ja epävirallisen sosiaaliturvan muotona. Historiallisena käytäntönä kerjäämistä on Suomessa tutkittu suhteellisen vähän.3 Ilmiö pakenee selkeitä määrittelyjä. Kerjäämistä on ollut vaikeaa erottaa kaupustelusta tilanteissa, joissa pienen tavaran myyminen on toiminut lähinnä symbolisena oikeutuksena avun pyytämiselle. Jotkut kulkurit taas ovat olleet tervetulleita viihteen ja tiedon lähteitä enemmän kuin armeliaisuuden kohteita. Raja työnhakuun on hämärtynyt rituaalissa, jossa kulkumies tarjoaa ruoan ja yösijan vastineeksi apua talon askareissa. Toisaalta korvaukset aikaisemmista työsuorituksista on voitu työnantajien taholta esittää paternalistisesti “auttamisena”. Ajoittain hallinnolliset käytännöt ovat virallistaneet kerjäläisyyttä ja muuttaneet avun saamisen julkisen vallan takaamaksi oikeudeksi