Miksi kuningasjätkä?

Metsä- ja uittotyöntekijöillä on erityinen asema kansatieteen historiassa. Tukkilaiset ovat sahaja rautatietyöläisten ohella ensimmäinen ryhmä, jonka talonpoikaiskulttuuriin viehättyneet kansatieteilijät hyväksyivät tutkimuksensa kohteeksi. Agraarin ihannointi oli kuitenkin vielä niin vahvasti läsnä, että näiden ammattiryhmien tutkimisen tarpeellisuutta perusteltiin nimenomaan sillä, että heidän elämäntapansa oli agraarin ja modernin välimaastossa. Keskeinen henkilö suomalaisen kansatieteen näköalan laajentumisessa oli Ruotsissa väitellyt professori Ilmar Talve. Virkaanastujaisesitelmässään vuonna 1963 hän viitoitti tien kaupunkikansatieteen ja työväenkulttuurin tutkimukselle. Mutta miksi Kuningasjätkä? En lainkaan ihmettele sitä, että Rovaniemen elokuvateatterin sali on illasta toiseen täynnä. Onhan Kuningasjätkässä aiheena isien ja isoisien ja ehkä omakin työ. Mutta se, että helsinkiläisnuoret (ja vanhat) katsovat Kuningasjätkää on vaikeampi selittää. Ilmiötä tuskin kannattaa selittää kuluneilla klisheillä suomalaisten metsäsuhteesta. Pikemminkin elokuvan viehätyksen taustalta voi löytää suomalaiseen urbaaniin kulttuuriin olennaisesti kuuluvan juonteen, maaseudun nostalgisoinnin. Tukkilaisten myyttinen asema suomalaisessa yhteisössä on kaikille tuttu. Kuningasjätkässä voi nauttia elokuvaan kuuluvan sankarihahmon lisäksi maaseudun maisemista ja hiljaisuudesta. Ei sada eikä ole hyttysiä