Kansatieteilijä lapsuutensa maisemissa

Tarkastelen kulttuurintutkijoiden suhdetta tutkimuskohteeseensa kahdesta näkökulmasta. Aluksi pohdin, missä määrin suomalaiset kansatieteilijät, siis oman oppiaineeni edustajat, ovat paljastaneet lukijoille tutkimustensa taustalla olevia motiiveja nimenomaan tutkimusalueen suhteen. Lopuksi laajennan tarkastelun kahden Pohjoissuomessa kenttätöitä tehneen antropologin suhteeseen tutkimuskohteeseensa. Säästyivätkö he kotipaikkasokeuden mukanaan tuomilta ongelmilta tutkiessaan itselleen aluksi vierasta seutua? Tutkijana kuulun itse molempiin näihin ryhmiin: kerätessäni aineistoa Kemijokivarren tukkilaisista tutkin itselleni lapsuudesta läheistä elämänpiiriä, mutta samalla olin myös kansatieteilijä vuosisataisen kulttuurintutkijoiden ketjussa. Oma elämänhistoria ja oppiaineen traditiot vaikuttivat - halusin sitä tai en - tapaan, jolla kenttätöitä tein