Lahjanantajan puolison tasinko-oikeuden suoja

Tutkielman tavoitteena on tarkastella ja arvioida puolison suojakeinoja tilanteessa, jossa toinen puoliso vähentää avio-oikeuden alaista omaisuuttaan lahjoittamalla sitä kolmannelle ja vaarantaa tällä tavoin toisen puolison tasinko-oikeuden toteutumisen omaisuuden osituksessa. Tarkastelu keskitetään lahjoihin, jotka puoliso on antanut ennen avioeron vireille tulemista. Tutkielmassa ei sen sijaan käsitellä tilanteita, joissa toinen puolisoista on kuollut ja puolisoiden välillä toimitetaan jäämistöositus. Ensimmäisessä pääluvussa käsitellään puolison vallinnanrajoitussäännösten kautta saamaa suojaa. Vallinnanrajoituksista säädetään AL 38 – 39 §:ssä. Säännösten pääasiallinen funktio on perheelle tärkeän omaisuuden, kuten perheen asunnon, pysyminen perheen käytössä, mutta niillä on kiistatta vaikutuksensa myös puolison tasinko-oikeuden toteutumiseen. Pääsääntöisesti omistajapuoliso tarvitsee toisen puolison suostumuksen tällaisen omaisuuden luovuttamiseen. Luovutus voi kuitenkin pätevöityä puolison kanneajan loppuun kulumisen tai luovutuksensaajan vilpittömän mielen vuoksi. Toisessa pääluvussa keskitytään AL 94 §:n hukkaamisvastikkeeksi nimitettyyn vastikesäännökseen. Hukkaamisvastikkeella voidaan korjata osituksen lopputulosta silloin, kun puoliso on käyttänyt väärin omaisuutensa vallintaoikeutta ja tästä toiminnasta on aiheutunut hänen avio-oikeuden alaisen omaisuutensa oleellinen vähentyminen. Vastikesäännös suojaa puolisoa myös tilanteissa, joissa puoliso on hukannut omaisuuttaan lahjoittamalla sitä kolmannelle. Luvussa keskitytään vastikesäännöksen soveltamisen edellytysten täyttymiseen. Kolmannessa pääluvussa käsitellään AL 40a §:n säännöstä, jonka mukaisesti lahjansaaja joutuu palauttamaan lahjan tai sen arvon siltä osin, kuin se loukkaa puolison oikeutta. Puolison oikeudella tarkoitetaan puolison oikeutta tasinkoon. Palautusvastuusäännös on tehokas puolison suojana toteutuessaan, mutta sen soveltamiselle on asetettu suhteellisen tiukat edellytykset, joita ovat saamatta jäänyt AL 94 §:n vastike, lahjansaajan vilpillinen mieli sekä se, ettei kyse ole AL 38 §:ssä tarkoitetusta omaisuudesta. Huomiota on kiinnitettävä lahjan määrittelemiseen säännöksen soveltamisen tilanteissa, sillä palautusvastuuseen voi joutua ainoastaan lahjansaaja. Luvussa käsitellään näiden edellytysten täyttymistä ja luvun loppupuolella käsitellään myös puolison suojaa tilanteissa, joissa toinen puoliso on antanut lahjanlupauksen. Neljännessä pääluvussa käydään läpi OikTL 33 §:n tarjoamaa suojaa lahjoitustilanteissa. Luvussa käydään läpi sitä, kuka voi vedota oikeustoimen pätemättömyyteen ja tuleeko puolison turvautua avioliittolain säännöksiin silloin kun se on mahdollista, vai ovatko AL:n säännökset ja OikTL 33 § vaihtoehtoisia puolison suojakeinoja