Eläintenpitokielto

Eläinsuojelu on alati kasvava kiinnostuksenkohde yhteiskunnassa niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Kansallisesti eläinsuojelusta säädetään ennen muuta eläinsuojelulaissa, jonka tarkoituksena on suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta sekä edistää eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua. Eläinsuojelulakia ei kuitenkaan ole katsottu yksin riittäväksi keinoksi suojella eläimiä, vaan eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi eläimiin kohdistuneet rikokset on myös kriminalisoitu rikoslaissa. Eläinsuojelurikoksesta tuomittavan rangaistuksen lisäksi rikoksentekijä voidaan määrätä eläintenpitokieltoon, joka merkitsee kieltoa omistaa, pitää ja hoitaa eläimiä sekä muuten vastata eläinten hyvinvoinnista. Kielto katsotaan luonteeltaan turvaamistoimenpiteeksi, jonka tarkoituksena on estää uusia eläimiin kohdistuvia rikoksia. Eläintenpitokieltoon liittyvää sääntelyä on useita kertoja täsmennetty ja laajennettu, viimeksi vuonna 2011. Sääntelyn kehittymisestä ja eläinsuojelun korostuneesta asemasta huolimatta eläintenpitokiellosta on vain vähän kirjallisuutta tai muuta tutkimusta. Eläintenpitokieltoon liittyviä oikeusohjeita onkin löydettävissä lain säännösten lisäksi lähinnä vain muutamasta lainvalmisteluasiakirjasta. Tutkielmassa on tarkasteltu eläintenpitokieltoa seuraamuksena varsin kokonaisvaltaisesti. Tarkoituksena on ollut selvittää erityisesti, mitä ongelmia eläintenpitokieltoon liittyvään sääntelyyn ja käytännön soveltamiseen liittyy. Havaittujen ongelmakohtien perusteella tutkielmassa on lisäksi nostettu esiin muutostarpeita sekä esitetty näihin liittyen myös konkreettisia muutosehdotuksia. Tutkimusmenetelmä on sekä lainopillinen että empiirinen. Tutkielmaa varten koottu laaja oikeustapausaineisto, jonka käsittelyssä on hyödynnetty sekä määrällisiä että laadullisia tutkimusmenetelmiä. Oikeustapausaineiston perusteella on havaittavissa ennen kaikkea se, että eläintenpitokiellon määräämisen perustana olevien rikosten laatu vaihtelee suuresti. Eläinsuojelurikokset ovat luoneeltaan mitä moninaisimpia tekoja, joiden kohteena olevat eläimet vaihtelevat niin lajiltaan kuin määrältäänkin. Eläinsuojelurikoksen tyyppitapausta on jopa mahdotonta määritellä, vaikka karkeita jaotteluja voidaankin tehdä. Rikosten moninaisuudesta seuraa, ettei rikokseen liittyvien tosiseikkojen perusteella voida suoraan päätellä eläintenpitokiellon sisällöstä tai kestosta paljoakaan