Uudistumista vai konsensusta? Arkkitehtuurikilpailu innovaatiosysteeminä

Architecture materializes and transforms the society’s spaces and places, yet the relationship of innovation and architectural work has been rarely considered in research. Architecture is understood as a socio-technical thing and process, created through the interaction of heterogeneous actors. This thesis examines the phenomenon of architectural innovation in the context of architectural competitions. In literature, architectural competitions are often associated with renewal and innovation, yet few empirical studies have been conducted on the topic. The competition system operates both on international and national levels and as such constitutes an important discursive space for architecture. In the thesis, existing research on architectural competitions is negotiated with emerging innovation models engaging creative, artistic and cultural activities. A contextualized definition of innovation for architecture is proposed, and then operationalized in the empirical part of the thesis. The empirical study utilizes competition documentation, competition programs and jury reports, as data to understand how innovation as a concept and activity is indicated, and if innovation is considered in awarding proposals. Finally, a framework for architectural innovation is formulated based on data analysis. The innovation landscape of Finnish architectural competitions is assessed using the framework. Findings of the thesis suggest a need for different forms of innovation culture in architecture. While architectural competitions are perceived as a potential innovation system, opportunities to revitalize the competition format as a more diverse platform for exploration and innovation are discussed.Arkkitehtuuri luo ja muuttaa yhteiskunnan tiloja ja paikkoja, mutta alan suhde innovaatioihin on yleisesti jäänyt tutkimuksen ulkopuolelle. Arkkitehtuuri käsitetään työssä sosioteknisenä objektina ja prosessina, joka saa muotonsa moninaisten tekijöiden vuorovaikutuksen kautta. Diplomityö tutkii arkkitehtuurin innovaatioita arkkitehtuurikilpailujen kontekstissa. Kirjallisuudessa arkkitehtuurkilpailut usein liitetään mielikuviin uudistumisesta ja innovaatioista, mutta aiheesta ei juuri ole tehty empiriistä tutkimusta. Kilpailujärjestelmä toimii samanaikaisesti sekä kansainvälisenä että kansallisena hankinta- ja kehitysalustana, ja luo tärkeän diskursiivisen tilan arkkitehtuurin alalle. Diplomityössä aiempi tutkimus arkkitehtuurikilpailuista yhdistyy uudenlaisiin luovien alojen ja taiteellisen työn innovaatiomalleihin. Työn teoriaosassa muotoillaan uusi määritemä arkkitehtuuri-innovaatiolle, mitä sovelletaan työn empiirisessä osiossa. Empiirinen tutkimus hyödyntää materiaalina kilpailuohjelmia ja tuomariston pöytäkirjoja kilpailuprosessien dokumentaationa. Työssä pyritään selvittämään, kuinka kilpailuissa käsitellään innovaatioita ja innovointia, ja otetaanko innovatiivisuus kilpailun palkittujen töiden valinnassa huomioon. Tulosten perusteella kehitetään innovaatiomalli, jonka avulla arvioidaan suomalaisten arkkitehtuurikilpailujen ”innovaatiomaisemaa”. Työn tuloksien perusteella arkkitehtuurin alalla tulisi edesauttaa uudenlaisten innovaatiokulttuurin muotojen syntymistä. Vaikka arkkitehtuurikilpailut tunnistetaan potentiaalisena innovaatiosysteeminä, kilpailumenettelyyn kohdistuu myös kehitysmahdollisuuksia nykyistä monipuolisemmaksi kehitys- ja innovaatioympäristöksi