Critical discourse studies on social values, ideology and Finnish equality

This dissertation makes methodological and empirical contributions to understanding how we represent and use values that are important in defining ‘us’, and who ‘we’ consider ourselves to be. It also contributes to our understanding of how particular values, which we might typically assume as enhancing societal wellbeing, can be formulated ideologically in the sense that they are discursive representations and tools for elevating ‘our’ identities and subjugating ‘theirs’. The study material consists of written responses to open questions that were produced by people who are differently positioned in relation to institutionalised norms on “sociability” and/or “sex/gender”: People contacted through a national random sample, people diagnosed with Asperger’s syndrome and people with transgendered experiences. I therefore also consider how being explicitly marked as psychiatrically, medically and socially ‘abnormal’ might interact with how social values are negotiated in identification and in ideological work. The perspectives informing this dissertation are interdisciplinary. I draw upon theoretical and methodological approaches to values, identification and ideology in social semiotics and critical discourse studies, critical and societal psychologies, semiotic sociology and cultural studies. The first of two primary methodological contributions is in developing a framework for analysing social values as constructions that are formulated in dynamic identification processes. I specify analyses of social values firstly in relation to territorialising what ‘we’ consider to be important, desirable or obligatory; secondly in relation to formulating action programmes by positioning contents into relational participant roles; and thirdly in relation to evaluative positioning of oneself and others in relation to those territorialisations and action programmes. The second methodological contribution is in developing a framework for analysing ideologies as both structures and processes, from the perspective of modalities. Modality is amongst the discursive resources that function to connect and divide viewpoints, to build value projects and to build communities of shared values. My empirical contributions in this dissertation deal with analyses of Finnish equality discourses; how equality is given meaning and used in identification processes. I also examine the extent to which equality as a concept is ideological such that its imbued meanings and uses work to produce and update relations of domination. I interpret four discourses on equality. I suggest that a network of ideological discourses on Finnish equality works to somewhat paradoxically produce and maintain symbolic and material inequalities. Integrating an historical analysis, I argue that this ideology is being constantly updated and maintained in part because of the interrelatedness in the historical path of equality with national projects on temperance, homogeneity, non-conflict and civil unity, the nation and sameness. Particular ways of continually referencing and integrating aspects of these projects into meanings and implementations of equality have been key to maintaining its ideological status. They are also key to understanding how ideological Finnish equality formulations might be transformed.Tässä väitöskirjassa lisätään metodologista ja empiiristä ymmärrystä siitä, miten representoimme ja hyödynnämme arvoja, jotka puolestaan ovat tärkeitä määriteltäessä “meitä” ja “meihin” kuuluvia. Tutkimus tarkastelee myös sitä, miten tietyt arvot, joiden tyypillisesti nähdään lisäävän yhteiskunnallista hyvinvointia, muuttuvat ideologisiksi siinä mielessä, että niistä tulee diskursiivisia työkaluja “meidän” identiteetin pönkittämisessä ja “heidän” identiteetin polkemisessa. Väitöskirjan aineisto koostuu avokysymysvastauksista, joita kirjoittivat institutionaalisiin sosiaalisuuden ja/tai sukupuolen normeihin eri tavoin asemoituneet vastaajat: satunnaisotoksella poimitut vastaajat, Aspergerin syndrooma -diagnoosin saaneet vastaajat ja transsukupuolisuuden kokemuksia omaavat vastaajat. Näin ollen huomioni kohdistuu myös siihen, miten psykiatrinen, medikaalinen ja sosiaalisesti “epänormaali” yhdistyvät sosiaalisten arvojen, identifikaatioiden ja ideologioiden välisissä neuvotteluissa. Tutkimusta ohjaa poikkitieteellinen lähestymistapa. Nojaan arvoja koskeviin teoreettisiin ja metodologisiin suuntauksiin, sosiaalisemioottisiin ja kriittisen diskurssitutkimuksen identifikaatiota ja ideologiaa koskeviin suuntauksiin, kriittiseen- ja yhteiskunnalliseen (sosiaali)psykologiaan, semioottiseen sosiologiaan ja kulttuurintutkimukseen. Väitöskirjani ensimmäisenä metodologisena kontribuutiona kehitän viitekehyksen sosiaalisten arvojen analysoimiseksi konstruktioina, jotka muodostuvat dynaamisessa identifikaation prosessissa. Määrittelen sosiaalisten arvojen analyysin ensinnäkin suhteessa sen kartoittamiseen, mitä “me” pidämme tärkeänä, suotuisana tai velvoittavana; toiseksi suhteessa toimintaohjelmien muotoiluun asemoimalla sisällöt relationaalisiin osallistujarooleihin; ja kolmanneksi itsen ja toisen positioihin liittyvinä arviointeina, jotka kytkeytyvät territorialisaatioihin ja toimintaohjelmiin. Toisena metodologisena kontribuutiona kehitän viitekehyksen ideologioiden analysointiin sekä rakenteina että prosesseina modaliteettien näkökulmasta tarkasteltuna. Modaliteetti on yksi diskursiivisista varannoista, joiden puitteissa näkökannat yhdistyvät ja erottuvat, arvoprojektit rakentuvat ja yhteisöt jaettuine arvoineen muodostuvat. Tutkimukseni lisää empiiristä tietoa suomalaisesta tasa-arvodiskurssista ja erityisesti siitä, millaisia merkityksiä tasa-arvolle annetaan ja miten sitä käytetään identifikaatioprosesseissa. Tarkastelen myös sitä, missä määrin tasa-arvo ideologisena käsitteenä tuottaa ja uusintaa valta-asemia. Tulkitsen aineistosta neljä tasa-arvon diskurssia. Esitän, että suomalaisten tasa-arvodiskurssien verkosto jokseenkin paradoksaalisesti tuottaa ja ylläpitää symbolista ja materiaalista epätasa-arvoa. Huomioimalla suomalaisen tasa-arvon historiallisen kontekstin, esitän, että tasa-arvoideologiaa päivitetään ja ylläpidetään jatkuvasti ainakin osittain sen vuoksi, että tasa-arvon historiallinen kehitys on sidoksissa muihin tärkeisiin kansallisiin projekteihin ja arvoihin kuten kohtuullisuuteen, homogeenisyyteen, konfliktittomuuteen, kansalliseen yhtenäisyyteen, kansakuntaan ja samankaltaisuuteen. Erityiset tavat, joilla näihin projekteihin on jatkuvasti viitattu tasa-arvon saamien merkitysten ja toteutustapojen yhteydessä, ovat olleet avainasemassa tasa-arvon ideologisen statuksen säilyttämisessä. Ne ovat myös avainasemassa sen ymmärtämisessä, miten suomalaisen tasa-arvon ideologisia muotoiluja voitaisiin muuttaa