Lupalappu vapauteen : kriittinen kansalaisuus uutisluokkalaisten mediateksteissä

Recent international comparative studies have shown that the participation of the Finnish school children is weak. At the same time young citizens' social passivity has been an issue in the public debate. Research findings indicate that methods of civic education has been mainly adult organized. That is why the new National Core Curriculum (2014) highlights strongly student's agency and participation. Uutisluokka Project was started to promote children's social participation in media. This research studied children's agency and participation in that project. Children have chosen topics based on their personal interest and produced news shared in the social media and YLE websites. Children rarely get an opportunity to shape images of childhood produced by public media. However in the Uutisluokka project children themselves were shaping the discourse of childhood and constructed their own version of it. The audiovisual research data consisted of news reports and texts created by children, published in the Internet. Six media texts were taken in to a closer analysis. Content analysis was used as a research method and as a starting point which opened up possibilities thinking data with theory. The research question was how resistance was constructed in children's media texts. This study was based on sociologically oriented childhood studies where the participation was approached from the child's perspective. In children's texts multidimensional image of a child citizen was produced. Critical citizenship manifested as a resistance towards adult control as well as a need for protection. Resistance was manifested both implicitly and explicitly. As news reporters children commented critically on several school practises and the way school was run. Personality came out in these texts more than in every day school life. Responsibility, that The New National Core Curriculum highlights, was performed well. However, the role of autonomous self-guided student was also questioned. The ability of schools to apply current data on social issues was criticized. News reports functioned as a starting point of dialogue between children and adults. Power positions at school did not always allow equal discussion but the reporter role gave the children new subject positions. Finally, this study summarizes the practises that support or hinder children's agency at school. It's important that children may define their own citizenship. In public discussion there has not been room for that even though children's participation has more and more become a responsibility instead of a right.Kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että suomalaiset nuoret kokevat yhteiskunnallisen osallistumisen itselleen vieraaksi. Myös koulujen kansalaiskasvatuksen menetelmiä on kritisoitu aikuislähtöisyydestä. Uusi opetussuunnitelma on vastannut haasteeseen: sen keskiössä on lasten toimijuus ja osallistuminen. Tutkielmassa tarkasteltiin lasten toimijuutta ja yhteiskunnallista osallistumista Ylen Uutisluokka-hankkeessa. Tässä mediakasvatushankkeessa oppilaat valitsivat itseään kiinnostavia aiheita ja tekivät uutisvideoita, jotka on jaettu Yle areenassa. Lapset ovat harvoin päässeet mukaan muokkaamaan median tuottamaa kuvaa lapsuudesta. Uutisluokassa lapset osallistuivat itse lapsuuden diskurssin tuottamiseen ja olivat vaikuttamassa siihen, millainen kuva nykylapsuudesta välittyy. Pääosin audiovisuaalinen aineisto koostui oppilaiden tekemistä uutisvideoista ja artikkeleista, jotka ovat julkisesti katseltavissa Ylen Internet-sivustoilla. Tarkempaan lähilukuun otettiin kuusi mediatekstiä. Tutkimusmenetelmänä oli sisällönanalyysi, jonka pohjalta tehdyt teemoittelut olivat pohjana teorian kanssa keskustelemiselle. Merkitysten etsimisen lisäksi huomiota kiinnitettiin myös siihen, miten niitä on tuotettu. Tutkimuskysymys oli, miten vastarinta ja yhteiskuntakriittisyys rakentuvat uutisluokkalaisten mediateksteissä. Perustana oli sosiologinen lapsikäsitys, jossa lapsuutta ei nähdä vain valmistautumisena aikuisuuteen: lapset ovat kansalaisia, jotka pyrkivät monin tavoin vaikuttamaan omassa yhteisössään. Videoiden kautta piirtyi moniulotteinen kuva lapsikansalaisesta. Tekijät ottivat kantaa monenlaisiin arkielämän ja koulun käytäntöihin. Kriittinen kansalaisuus todentui lasten mediateksteissä toisaalta aikuisten harjoittaman kontrollin vastustamisena, toisaalta suojelun peräänkuuluttamisena. Opetussuunnitelmassa korostuvan vastuun sisäistäminen tuotiin esiin, mutta itseohjautuvan mallioppilaan roolia ei otettu vastaan kritiikittömästi. Myös koulun tarjoama tieto sai kritiikkiä ajankohtaisten yhteiskunnallisen tiedon puuttumisesta. Osallistumisen vapaaehtoisuus korostui. Videot toimivat dialogin avaajina lasten ja aikuisten välillä. Koulujen valta-asemat eivät aina mahdollistaneet tasa-arvoista keskustelua, kuitenkin rooli toimittajana mahdollisti oppilaille uusia subjektipositioita. Tutkielma toi lisävalaistusta siihen, minkälaiset toimintatavat koulun arjessa vaikuttavat toimijuuden toteutumiseen. Lasten omaan kansalaisuutensa liittämät merkitykset ovat tärkeitä koulun kansalaiskasvatuksen kriit-tisen tarkastelun kannalta. Niille ei nykykeskustelussa ole juuri ollut tilaa, vaikka lasten osallistumisen tärkeys onkin jo tiedostettu hyvin, jopa niin, että osallistumisen oikeudesta on tullut velvollisuus