Uusi menetelmä visuaalisen lyhytkestoisen muistin tutkimuksessa : luokittelukuvat

Tavoitteet. Tutkimuksen tarkoitus oli soveltaa luokittelukuvamenetelmää visuaalisen lyhytkestoisen muistin tutkimukseen. Luokittelukuva-menetelmällä voidaan tutkia, mitä ärsykkeen osia muistitehtävässä hyödynnetään eripituisilla muistiajoilla. Tämä menetelmä perustuu signaalidetektioteoriaan, jonka avulla voidaan selvittää, missä määrin muistamista rajoittaa kyky hyödyntää informaatiota ärsykkeestä ja missä määrin sisäinen kohina. Sisäinen kohina viittaa muistirepresentaation epävarmuuteen, joka aiheuttaa muistivirheitä. Tutkielmassa esitellään uudenlainen tapa soveltaa luokittelukuvamenetelmää ja mitataan sisäisen kohinan tasoa sama-eri -tehtävässä. Lisäksi selvitetään, kuinka hyvin metakognitiota muistamisesta pystytään arvioimaan. Menetelmät. Tutkimukseen osallistui 13 koehenkilöä. Koehenkilöille esitettiin ruudulta ärsykkeitä, joiden elementteinä oli 64 Gabor-juovastoa. Ärsykkeitä esitettiin kaksi (muisti- ja palautusärsyke). Esityksen välissä oli lyhyt tauko, jonka pituus oli satunnaisesti 500, 1000 tai 5000 ms. Muistiärsykkeen elementtien orientaatiot satunnaistettiin. Lisäämällä muistiärsykkeeseen muutoskohinaa saatiin palautusärsyke. Muutoskohina sai aikaan sen, että muistiärsykkeen orientaatiot muuttuivat satunnaisesti. Muutoskohina saatiin normaalijakaumasta, jonka hajonta oli pieni (sama-tilanne) tai suuri (eri-tilanne). Koehenkilöiden tehtävänä oli vastata, olivatko ärsykkeet samat vai eri. Luokittelukuvat estimoitiin korreloimalla vastaukset niitä vastaaviin muutoskohinoihin. Tällöin saatiin elementeille painot, jotka kertoivat, miten paljon kutakin elementtiä käytettiin tehtävässä. Koehenkilöiden sisäisen kohinan taso mitattiin double pass -menetelmällä, jossa jokainen ärsykepari esitettiin kaksi kertaa. Sisäinen kohina arvioitiin tarkastelemalla yhdenmukaisten vastausten määrää. Lisäksi luokittelukuvia vertailtiin koehenkilöiden metakognitioon omasta muistisuorituksestaan. Tulokset ja johtopäätökset. Luokittelukuvien perusteella koehenkilöt pystyivät hyödyntämään vain muutamaa ärsykkeen keskellä olevaa elementtiä. Sisäisen kohinan määrä kasvoi muistiajan funktiona, mikä heijastui myös luokittelukuvan painojen laskuun. Hyödynnettyjen elementtien määrä pysyi samana eri muistiajoilla. Tämä viittaa siihen, että sisäinen kohina on muistamista rajoittava tekijä. Koehenkilöt suosivat sitä enemmän eri-vastauksia mitä pidempi muistiaika oli. Koehenkilöt pystyivät jonkin verran arvioimaan omaa metakognitiotaan. Tutkielmassa osoitettiin, että luokittelukuvia on mahdollista soveltaa myös muistin tutkimukseen