Osakkeen luovutettavuuden periaatteesta

Osakeyhtiölain mukaan osake voidaan rajoituksitta luovuttaa ja hankkia, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin. Tämä osakkeen luovutettavuuden periaate on yksi osakeyhtiön toiminnan keskeisistä periaatteista. Osakeyhtiölain yleisillä periaatteilla pyritään korostamaan niitä oikeushyviä, joita osakeyhtiölailla suojellaan. Näiden keskinäistä painoarvoa ei kuitenkaan ole tarkemmin määritelty. Tutkielmassa pyritään tarkastelemaan osakkeen luovutettavuuden periaatteen ulottuvuutta ja sen painoarvoa suhteessa osakeyhtiön toiminnan kannalta muihin keskeisiin periaatteisiin. Tarkastelun lähtökohtana arvioidaan osakeyhtiöinstituution ominaispiirteitä ja osakkeenomistajan perusteltuja odotuksia tämän oikeusasemasta. Osakkeen luovutettavuus ylläpitää omalta osaltaan osakeyhtiöinstituution rakennetta, koska se antaa osakkeenomistajalle mahdollisuuden irrottautua yhtiöstä. Osakeyhtiölaki kuitenkin sallii rajoituksia osakkeen luovutettavuudelle. Nykyisen osakeyhtiölain mukaan sallitut lausekkeet vaihdannan rajoittamiseksi ovat lunastus- ja suostumuslauseke. Tutkielmassa pyritään systematisoimaan osakkeen luovutettavuutta koskevaa sääntelyä voimassaolevan lainsäädännön perusteella. Osakkeen luovutettavuuden periaatteen ulottuvuutta tarkastellaan tutkielmassa tarkemmin lunastamisvelvollisuutta koskevan yhtiöjärjestysmääräyksen kautta. Oikeuskirjallisuudessa on käyty vilkas keskustelu siitä, voidaanko lunastamisvelvollisuutta koskeva määräys sallia yhtiöjärjestyksessä. KKO:n ratkaisussa 2005:122 on katsottu, että sinänsä tällaiset lunastamisvelvollisuutta koskevat yhtiöjärjestysmääräykset voivat olla sallittuja. Oikeustila ei ole kuitenkaan selvä kaikilta osin. Ensinnäkin on epäselvää, kuinka matalaan osuuteen yhtiön osakkeista tai äänistä lunastamisvelvollisuus voidaan kytkeä. Toiseksi on epäselvää, mikä on sallittu tapa määrittää lunastushinta lunastamisvelvollisuuden perusteella. Tutkielmassa arvioidaan sitä, millä perusteilla sallittu omistusraja voitaisiin määritellä. Lisäksi arvioidaan lunastushinnan ja sen määritystavan merkitystä lunastamisvelvollisuuden sallittavuuden kannalta. Lunastamisvelvollisuutta koskevan yhtiöjärjestysmääräyksen tarkastelussa voidaan myös heijastaa osakkeen luovutettavuuden periaatteen suhdetta enemmistöperiaatteen ja yhdenvertaisuusperiaatteen väliseen tasapainoon. Yhtiöjärjestyksen muuttamisesta päätetään lähtökohtaisesti osakeyhtiölain 5 luvun 27 §:n mukaisella määräenemmistöllä. Osakeyhtiölain mukaan yhtiöjärjestyksen muuttamiselle vaaditaan kuitenkin osakkeenomistajan suostumus tietyissä tilanteissa. Tutkielmassa tarkastellaan kysymystä siitä, minkälaiset päätöksentekovaatimukset kohdistuvat sellaisiin yhtiöjärjestyksen muutoksiin, jotka eivät nimenomaisesti lain mukaan vaadi osakkeenomistajan suostumusta, mutta voivat kuitenkin vaikuttaa osakkeenomistajan oikeusasemaan siten, että osakkeenomistajan oikeusasema ei enää vastaa sitä oikeusasemaa, jonka osakkeenomistaja osakkeita hankkiessaan perustellusti odotti saavansa osakeyhtiölain ja yhtiöjärjestysmääräysten perusteella. Tutkielmassa pyritään myös selvittämään kysymystä siitä, minkä takia osakkeenomistajilla on intressi ottaa lunastamisvelvollisuutta koskeva määräys yhtiöjärjestykseen. Kysymystä tarkastellaan ennen kaikkea taloustieteellisen vangin dilemmaan liittyvän problematiikan kautta. Tutkielman lopuksi tarkastellaan kysymystä siitä, miten de lege ferenda –näkökulmasta osakkeen luovutettavuutta koskevaa sääntelyä voisi kehittää. Tutkielmassa tuodaan esille näkökulma, jonka mukaan osakkeen luovutettavuuden periaatteen keskiössä on osakkeen ominaispiirre luovutuskelpoisena varallisuusobjektina. Tutkielmassa esitetään myös kriittinen näkökulma siitä, että osakkeen luovutettavuutta tosiasiallisesti rajoitetaan voimassaolevan lainsäädännön nojalla myös muutoin kuin lunastus- ja suostumuslausekkeella